Oman katon puolukoita
Ruohokatto vaatii viikatteella niiton kerran kesässä. Se on Christer ja Runa Forsin omakotitalon katolle ainut vuosittain tehtävä pakollinen huolto.
Onko sinulla rohkeutta tehdä viherkatto? Sitä kysyi Christer Forsin siskon norjalainen arkkitehtipuoliso nähdessään lankomiehensä uuden tontin. Samaan hengenvetoon hän lupasi piirtää tuon talon. Maisema olisi arkkitehdin mukaan täydellinen viherkattotalolle.
– Heti en pystynyt vastausta antamaan, mutta kyllä me lopulta vakuutuimme ruohon olevan parempi vaihtoehto suunnitellun peltikaton sijaan, jepualainen Christer Fors muistelee.
Eikä pariskunta ole 15 vuoden viherkaton alla asumisen jälkeenkään päätöstään katuneet.
Lue myös
Sipulisäkit saivat sadekasteen
Forsien uusi koti valmistui vuonna 2005. Rakentaminen omin voimin kesti kolmisen vuotta.
– Katon viimeisissä kerroksissa on 700 turpeella täytettyä sipulisäkkiä ja kevyt peltomultakerros sen päällä, Fors sanoo.
Säkkien oltua katolla kaksi päivää sai se kasteekseen 80 millimetrin sateen yhden yön aikana. Tuolloin vielä toisaalla asunut Fors ajoi aamulla uudelle rakennukselle jännittyneenä. Rankka sade ei ollut vaikuttanut kattoon mitenkään, ainakaan negatiivisesti. Ruohokatto pärjäsi hyvin.
Ruohokatto kasvaa ruohoa, ohraa ja apilaa
Uudelle katolle kylvettiin ruoho ja sen suojaviljaksi ohra. Mausteeksi se sai vähän apilansiementä. Kasvukerros on noin 20 cm paksu.
– Ensimmäisen kylvön jälkeen emme ole lisänneet sinne mitään.
Kuivan kesän aikana ruohokatto luonnollisesti kuivuu, mutta koskaan sitä ei ole kasteltu. Elävänä se on pysynyt aina.
Nyt katolla kasvavien lajien määrää Fors ei ole laskenut. Paljon niitä on. Maitohorsmakin alkaa kukkia elokuussa ja keltainen suokeltto kukkii vielä loppukesästä komeasti. Sammal viihtyy katolla mainiosti.
– Lastenlapset tykkäävät kerätä katolta puolukoita.
Sitä Fors ei osaa sanoa miksi kylmillään olevan ulkovaraston katolla kasvaa enemmän ruohoa kuin lämmitetyn asuinrakennuksen katolla.
– Myös joen puoleisen matalan katonosan kasvillisuus eroaa jonkin verran muiden kattojen kasvillisuudesta.
– Sama siemenseos niihin on aikoinaan kylvetty, Fors toteaa.
Rakennusluvan pari erikoisehtoa
Rakennuslupa viherkatolle myönnettiin ongelmitta. Joitakin erikoisehtoja se kuitenkin sisälsi.
– Katon kantavuus tuli olla 300 kiloa neliömetrillä.
Lunta Fors kertoo pudottaneensa katolta vuosien saatossa kolmesti, ihan vain varmuuden vuoksi.
Katolta pitää löytyä myös liitin vesiletkulle.
– Alkuaikojen pieni tulipalon pelko on mielestäni kyllä jo kadonnut.
Räystäille alkaa Forsin mukaan tippua vettä vasta noin 10 millimetrin sateen jälkeen. Sen verran kasvusto vettä imee.
Puisia räystäitä tai katon reunalautoja ei ole tarvinnut tähän mennessä uusia. Tervattu puu on kestänyt hyvin.
Käärme päivystää
Katolta löytyy pähkinähakin tuomia käpyjä. Sen suurempaa vahinkoa linnut eivät ole katon kasvustossa saaneet aikaan.
– Kuminen käärme kyllä päivystää katolla varmuuden vuoksi, mutta ei se ole suurta vaikutusta lintuihin tehnyt, Fors naurahtaa.
Ennen katolta laskeutumista Fors tekee vielä pari huoltotoimenpidettä. Pari kymmensenttistä männyntaimenta saa lähteä mukaan.
Kolme vaihtoehtoa
Norjalainen arkkitehti Tom Skarpaas piirsi Forsien ruohokattotalosta kolme eri vaihtoehtoa. Kahdessa niistä tielle olisi näkynyt vain ruohokatto.
-Rakennuslupaa rinnetalolle emme kuitenkaan saaneet tulvavaaran vuoksi, Christer Fors sanoo.
-Vesi saattaa tässä kohdassa nousta jopa viisi metriä, joten talon alakerta olisi pahoina tulva-aikoina joutunut lähes veden varaan.
Nyt tielle näkyy ruohokaton lisäksi myös itse rakennus.
-Alkuaikoina tontilla kävi asiasta kiinnostuneita vieraita, mutta viime vuosina ne käynnit ovat lähes loppuneet, Christer Fors toteaa.
