Seinäkello on tekijänsä näköinen
Seinäkello lapsuuskodin seinällä innosti puutöistä innostuneen Mikko Vuorenmaan urakoimaan. Sittemmin oman kodin seinätilan puute ajoi hänet lattiatasolle. Lastenlapsille on valmistunut monen mallisia keinuja. Ja valmistuu edelleen.
Edes kouluaikoina metallityöt eivät alavutelaista Mikko Vuorenmaata juurikaan innostaneet, mutta puutyöt olivat mieluisia. Sittemmin talvi- ja syksyajan harrastus on poikinut kodin seinille 12 kelloa. Ensimmäinen valmistui seinäkello vuonna 2009. Viimeisin nostettiin seinälle seitsemän vuotta sitten.
– Kyllä ne ovat vaatineet keskitasoa paremmat puuntyöstökoneet, Vuorenmaa toteaa.
Lue myös
Kaunista loimukoivua
Vuorenmaa on tehnyt kaikki kellonsa koivusta. Valmiiden joukosta visa- ja loimukoivuiset erottuvat hyvin.
– Vanha koivu muuttuu vuosien saatossa tyvestään loimukoivuksi, Vuorenmaa opastaa.
– Sen voi ulkoisesti erottaa puun mustasta tyvikuoresta.
Jos on loimukoivu kaunista katsella, on se myös hankala työstää.
– Pienellä matkalla puun syyt voivat vaihtaa suuntaa. Se tekee työstämisestä vaikeaa. Lopputyö on tehtävä aina pelkästään hiomalla.
Korkein Vuorenmaan valmistama seinäkello on yli 160 senttiä korkea. Koneistot ovat saksalaisia ja maksavat 250 eurosta aina 500 euroon asti.
Silti asunnossa naksuttaa vain yksi patterikäyttöinen pöytäkello.
– Kellojen koneistoja saa nykyään säädettyä monella tavalla niin lyöntiaikojen kuin lyöntitapojenkin suhteen. Nämä kaikki saavat pääsääntöisesti levätä.
Omat mallit
Vuorenmaan kellojen mallina toimi alun perin synnyinkodin vanha hevoskoristeinen seinäkello. Se on vieläkin seinällä uusien kellojen seurana.
– Omaa mallia kehittäessäni tein ensin pahvista täydellisen sabluunan. Se rakentui seinällä roikkuvan koneiston ympärille, Vuorenmaa kertoo.
– Näin varmistin, että heiluri ei kolahda kellon seiniin. Myös kaikki muut sopusuhtaiset mitat löytyivät pahvimallin avulla.
Kelloja vartioivat hevoset ja linnut ovat syntyneet keittiön pöydän äärellä.
– Kolmen tunnin hevosfiguurin työstön jälkeen tuloksena oli kaksi ruokalusikallista lastua, Vuorenmaa muistelee.
– Kaiken kaikkiaan hevosen veisto kestää lyhyissä pätkissä kolmisen viikkoa.
Kaikkiin Vuorenmaan valmistamiin kelloihin liittyy oma tarinansa.
– Niihin tarttuu aina jotain itsestä. Ehkä siitä syystä en ole myynyt yhtäkään kelloa.
Yhdessä kellossa on puuta 12:sta eri kohteesta.
Nuoruuden intoa
Kellojen puupinnat Vuorenmaa on pintakäsitellyt jauhoista sekoitetulla petsillä ja lakalla.
Valmiin kellon puuosien määrää Vuorenmaa ei ole laskenut. Niitä on paljon.
– Kellot syntyivät nuoruuden innolla. Enää en niitten tekoon ryhdy.
Nyt kaikki kellot saavat ilahduttaa katsojaa kodin seinillä.
– Ne ilahduttavat myös pölyjenpyyhkijää, Vuorenmaa lisää.
Pässiä sarvista kiinni
Mikko Vuorenmaa teki ensimmäisen mopokeinun tyttärenpojalle. Ihan heittämällä ei siihenkään työhön voinut ryhtyä.
-Keinun tasapainon ja keinuttavuuden on oltava kohdillaan, Vuorenmaa toteaa.
Vaneria hän ei suostu töissään käyttämään, eivätkä maalipinnatkaan Vuorenmaata miellytä.
-Luonnollinen puun pinta on hyvä olla näkyvissä.
Mopokeinun jatkeeksi on sittemmin ilmaantunut keinuvia sarvipääpässejä, karjuja, rusakkoja ja skoottereita. Kolmitoimisen syöttötuolin Vuorenmaa suunnitteli niin ikään tarpeeseen.
-Kesän ja pihatöiden jälkeen olisi tarkoitus kehitellä uutta, vaikka pieniä puuleluja.
