Sienikurssilta saaliin lisäksi myös roppakaupalla hyvää mieltä
Olen käynyt sienessä enemmän ja vähemmän lapsesta saakka, mutta tähän mennessä koriin asti on päätynyt vain niitä tuttuja ja turvallisia, kanttarelleja, keltahaperoita, karvarouskuja ja voitatteja. Suppilovahveroita silloin harvoin, kun niitä on löytynyt.
Keväiset korvasienet olen kiikuttanut aina ystävälleni. Niiden kohdalla on aina noussut epäilys, osaisinko kuitenkaan käsitellä tappavan myrkylliseksi luokiteltuja sieniä niin, että myrkyt varmasti haihtuvat?
Tältä pohjalta lähdin tänä syksynä elämäni ensimmäiselle sienikurssille. Ja voi kuinka mukavaa se olikaan!
Ylihärmässä sienikurssin järjestelyistä vastasi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ylihärmän yhdistys, joka oli kutsunut kurssinpitäjiksi vankat sieniasiantuntijat Hilkka ja Asko Roivion.
Kaksipäiväinen kurssi alkoi Ylihärmän torilta, jossa toripöytä oli katettu Askon jo aiemmin päivällä keräämillä sienillä. Kävimme kaikki sienilajit läpi ja kun jokainen oli saanut itse tunnustella ja tutkia valmiiksi nimettyjä sieniä, oli metsäänlähtö paljon varmemmalla pohjalla kuin pelkän sienikirjan varassa.
Sienikurssi johdatti Kärppämäen metsiin
Askon johdolla koko seitsemäntoistapäinen kurssiseurueemme rantautui Kärppämäen metsiin. Metsä oli hyvin valittu, sitä halkoi leveä polku, jonka kumminkin puolin puikkelehdimme metsään.
Reitillä oli helppo pysyä, kun aina jostain päin kuului seurueen iloinen rupattelu, jota seuraamalla sai kurssin käännettyä taas oikeaan suuntaan. Myös sienionni oli kohdillaan ja korit täyttyivät hyvää tahtia. Tällä kertaa uskalsi poimia niitä hieman epävarmojakin tapauksia, Asko nimittäin tutki jokaisen kopan ennen kotiinlähtöä.
Metsäreissun huipensi Askon osoittama suppilovahveropaikka. Veikkaanpa, että yksi jos toinenkin on palannut samoille tienoille vielä kurssin jälkeenkin.
Seuraavana päivänä kurssi jatkui yläkoulun kotitalousluokassa. Luokka oli kotitalousopettajana toimineelle Hilkalle tuttuakin tutumpi ja itsellenikin oli hauska päästä reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen jälleen Hilkan tunnille.
Asko oli jälleen ollut ahkerana ja opiskeltuamme sienten käsittelyä ja perehdyttyämme Hilkan tuomiin resepteihin, jakaannuimme ryhmiin ja kokkasimme Askon tuomasta sienisaaliista sen seitsemän sortin illallisen.
Oli hauska huomata kuinka nopeasti pitopöytä valmistuu, kun on vain tarpeeksi monta kokkia! Reilussa tunnissa ruokalajit olivat valmiina ja istuimme pöytään. Tarjolla oli kanttarelleista tehty värikäs vati, tatti-juustoleivät, pikkelssisalaatti, suppilovahverokeitto, haperopaistos, lampaankääpäpihvit ja sienirieska.
Kotiinlähdön kruunasi vielä Hilkan meille kokoamat reseptivihkoset sekä yhteinen jutusteluhetki. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, kuinka hienon kurssin Hilkka ja Asko olivat meille suunnitelleet.
Sienikurssin takana oli MLL Ylihärmä
Idea sienikurssiin lähti MLL:n Ylihärmän yhdistyksen hallitukseen kuuluvien omasta tarpeesta. Kurssille oli kuitenkin kysyntää ja tarvetta laajemminkin.
– Halusimme oppia tuntemaan muitakin sieniä kuin kanttarellin. Huomasimme myös, että sienestys on pop tällä hetkellä ja näin veikkasimme, että kysyntää kurssille varmasti olisi. Kurssi oli todella menestys ja tulijoita oli ihan jonoksi asti, eivätkä kaikki mahtuneet mukaankaan, Maria Pihlajaniemi Mannerheimin lastensuojeluliiton Ylihärmän yhdistyksestä kertoo.
Kurssilaisilta saatu palaute on ollut järjestään positiivista.
– Saimme pelkästään positiivista palautetta, vetäjät olivat ihan huippuja. Hymyssä suin olivat sekä vetäjät että kurssilaiset koko kurssin ajan. Asko opasti metsällä taitavasti ja Hilkka oli ihan elementissään, kun pääsi vanhaan kotitalousluokkaansa ohjaamaan taas kokkaajia. Iso kiitos vielä Hilkalle ja Askolle, Pihlajaniemi kiittää.
MLL täytti viime vuonna 100 vuotta, mutta koronan vuoksi juhlallisuudet jäivät väliin. Vuoden vaihteeseen on kuitenkin suunnitelmia.
– Olemme järjestämässä uuden vuoden aattona koko perheen ilotulitustapahtumaa yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa, Pihlajaniemi kertoo.
Palautetta sienikurssilta
”Kiitos MLL:lle sienikurssista ja taitaville kurssin vetäjille Hilkka ja Asko Roiviolle. Tiistai-iltana tutustuimme Askon johdolla metsässä eri sienilajeihin ja keskivikkona teimme Hilkan opastamana erilaisia maukkaita sieniherkkuja.
Mukaan saimme 3-sivuisen sienireseptivihkosen ja Hilkan kuivatuista oreganoista tekemän taidokkaan kirjanmerkin muistoksi. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltu. Kiitos!”
– Hannele Tähkänen
