Oli vain yksi vaihtoehto
Vähänkyrön Hyyriän pimeän korven taivas lumosi Päivi Harjunpään niin, että hänen oli lähdettävä opiskelemaan tähtitieteitä.
Ensimmäisiin lapsen kysymyksiin tähtitaivaasta, ja kaikista luonnonilmiöstä, sai vastailla oma isä.
– Hyvin hän osasi moniin kysymyksiini vastailla, Tiedemuseo Liekin yleisöpalveluista ja Observatorion toiminnasta vastaava päällikkö Päivi Harjunpää muistelee.
Ylioppilaaksi tulon jälkeen, vuonna 1984, Harjunpää pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden koulutusohjelmaan pääaineenaan tähtitiede.
– Mitään muuta vaihtoehtoa minulla ei ollut.
Lue myös
Pätkätyöt veivät eteenpäin
Opiskelut vastasivat alusta asti Harjunpään toiveita.
– Oli mielenkiintoista lähteä tutkimaan tähtienvälistä ainetta. Luin myös meteorologiaa.
Nykyistä filosofian maisterin tutkintoa vastaavan, silloisen filosofian kandidaatin tutkinnon paperit Harjunpää sai vuonna 1990.
– Opiskeluni etenivät hitaasti, koska tein töitä koko opiskelujeni ajan.
Valmistumisen jälkeen alkoivat Harjunpään varsinaisen oman alan pätkätyöt. Hän kutsuu sitä yhdeksi silpuksi.
– Tein töitä apurahoilla niin Helsingissä, Tukholmassa kuin Zürichissä. Olin myös tutkimusryhmäni johtajan akatemiaprojektissa sekä tein assistentin ja amanuenssin töitä. Kaikki nuo työt veivät eteenpäin myös omaa tutkimustani väitöskirjatyötä varten.
Opiskeluaikanaan Harjunpää työskenteli mm. kirjastonhoitajana, opettajan sijaisena, siivosi rappukäytäviä, toimi myyjänä juusto- ja leipätiskillä ja aina kotona käydessään palveli asiakkaita junan ravintolavaunussa.
Tutkimusta tähtienvälisestä aineesta
Vuonna 2005 Harjunpää väitteli tohtoriksi. Aiheen voi tiivistää tähtienvälisen aineen tutkimukseksi ja tähtienvälisten pilvien massan määrityksen tutkimukseksi.
Kotimaasta vastaväittäjää ei väitöstilaisuuteen löytynyt.
– Kaikki aiheen asiantuntijat olivat jollain lailla mukana tutkimusryhmän jäseninä, Harjunpää sanoo.
Vastaväittäjä saapui Helsinkiin Portugalista.
Tutkitun tiedon arvostuksen eteen pitää tehdä työtä!
Uusi tähtitieteen keskus
Vuonna 2007 Harjunpää palasi lopullisesti takaisin kotimaahan. Tuolloin toteutui myös pitkään mielessä hautunut ajatus hankkia opettajan pätevyys.
– Pedagogisten opintojen kautta päädyin museomaailmaan. Varsinaisia opettajan töitä en ehtinyt tehdä, vain joitain sijaisuuksia.
Harjunpää kokee pedagogisista opinnoista olevan hyötyä nykyisessä työssään.
– Observatoriossa reilut 30 prosenttia kävijöistä on kouluryhmiä.
Tähtitieteen yleisökeskuksen toiminnan suunnittelusta ja toiminnasta Harjunpää on ollut vastuussa heti työsuhteen alettua museolla vuonna 2011. Viime vuosina hänen työnkuvansa on laajentunut. Hänen vastuullaan on nyt koko Tiedemuseo Liekin kaikkien kolmen kohteen yleisöpalvelu ja -työ.
– Ja koska Observatoriolla ei ole vahtimestaria, eikä muitakaan tukipalveluja jatkuvasti saatavilla, niin joskus siellä on tartuttava myös likaisiin astioihin tai vessan siivouksiin, Harjunpää nauraa.
Hänen tiimissään on töissä noin 30 henkilöä, kun mukaan lasketaan myös tuntityöntekijät.
Toiveena valintoja tutkitun tiedon pohjalta
Helsingin yliopiston Tiedemuseo Liekkiin kuuluu kolme kohdetta: näyttelykeskus, observatorio ja piirustussali. Päällikkö Päivi Harjunpää toivoo, että ihmiset tekisivät valintoja ja päätöksiä tutkitun tiedon pohjalta.
– Meidän tavoitteemme Tiedemuseo Liekissä on avata tiedettä, tuoda sitä lähelle ihmistä ja kasvattaa tieteen lukutaitoa. Meillä on yhteiskuntana ja ihmiskuntana isoja asioita hoidettavina ja ratkaistavina. Meistä jokainen voi vaikuttaa asioihin tekemisillämme, mutta myös äänestyspäätöksillämme, hän tiivistää.
Tiedemuseo Liekkiä on viime vuosina uudistettu ja kehitetty.
– Teimme laajan itsearvioinnin, missä ollaan, mihin halutaan mennä ja mitä kehittää. Meidän näyttelykeskuksemme tulevissa vaihtuvissa näyttelyissämme on esillä eri teemoja, joiden kautta yritämme avata tieteen merkitystä, Harjunpää toteaa.
Liekin näyttelykeskuksen uusi ydinnäyttely kertoo Helsingin yliopiston ihmisistä, yliopiston ja tieteen merkityksestä yhteiskuntamme kehitykselle sekä tieteen tekemisen paikoista. Apua, ilmastonmuutos! – näyttely avautui Observatoriolla vuonna 2022.
Tänä vuonna päärakennuksen näyttelykeskuksessa avautuu sen ensimmäinen vaihtuva näyttely, jonka nimi ja teema julkistetaan myöhemmin.
Visuaaliset nautinnot koetaan vapaalla
Oli aika, jolloin Päivi Harjunpää ajatteli, että tuo pieni tyttö, joka katseli Hyyriän tähtitaivasta, olisi voinut miettiä muutakin opiskelu- ja uravaihtoehtoa kuin tähtitiede.
– Mutta nyt olen tyytyväinen elämääni näillä ratkaisuilla. Olen päätynyt kivaan vaiheeseen. Sille pienelle likalle voisinkin nyt sanoa, että luota itseesi ja tee niin kuin parhaaksi näet.
Harjunpää luokittelee itsensä havaitsevaksi tähtitieteilijäksi, ei teoreetikoksi.
– Eivät havaitsevat tähtitieteilijätkään katso tähtitaivasta romanttisesti. Visuaalinen nautinto ja ilo otetaan irti vapaa-aikana, ei ammatin kautta.
Vapaalla Harjunpää nauttii mm. science fiction -kirjoista. Sitä nautintoa koulutus tahtoo tosin välillä haitata.
– Mieleen pyrkii ajatus, että tämä ei ole ihan mahdollista, hän naurahtaa.
On Harjunpää sentään ainakin yhdessä paikassa ja työn puitteissa kokenut selkeän visuaalisen nautinnon.
– Olin observatoriossa Chilessä tekemässä havaintoja väitöskirjaani varten. Eteläinen tähtitaivas on siellä henkeäsalpaava!
