Umpimetsästä hevosenomistajiksi
Mitä tapahtuu, kun yhdistetään palava into raviurheiluun ja ripaus pohjalaista hulluutta?
Seinäjokelaisten Jarkko ja Teija Heinosen tapauksessa spontaani raveihin lähtö johti viidessä vuodessa oman tallin rakentamiseen, vaikkei pariskunnalla juurikaan ollut aiempaa kokemusta hevosista tai raviurheilusta.
Tästä syyttäminen, tai kiittäminen on alkujaan Jarkko Heinosen enoa Kalevia, joka on viidenkymmenen vuoden ajan pelannut ahkerasti eri urheilulajeja, erityisesti raveja.
–Olin vuonna 2011 vuorotteluvapaalla ja Jarkko kesälomalla, niin todettiin, että yllätetäänpäs Kalevi ja mennään raveihin, Teija Heinonen naurahtaa.
Yksi ilta raveissa riitti herättämään mielenkiinnon lajia kohtaan etenkin Jarkossa, joka päätyi nopeasti mukaan muutamaan kimppaomisteiseen varsaan. Pian ajankohtaiseksi tulikin jo oman hevosen osto, joka meni Ilmajoelle Tommi Ala-Nikkolalle valmennukseen. Sieltä hän sai myös oppia ravihevosen hoitoon ja valmennukseen.
– Menin tiettynä päivänä viikossa tallille ja Tommi auttoi, kun valjastin, ajoin ja pesin. Kaikki ammattivalmentajat eivät halua ottaa riesaksi hevosenomistajaa, mutta minulla kävi hyvä tuuri, siinä pääsi vähän jyvälle mitä tämä homma on, Jarkko Heinonen kiittelee.
Jos hevostaustaa ei ennestään ole, voi lajin pariin olla haastavaa päästä. Ratsastuksen aloittaminen on helpompaa, kun tunnin voi varata ratsastuskoulusta. Ravikouluja on paljon harvemmassa, tällä hetkellä Suomessa seitsemän.
– Minun neuvoni on, että jos joku on kiinnostunut raviurheilusta, niin etsikää sellainen ihminen, jolla on hevonen ja tarvitsee apua. Välttämättä ajamaan ei pääse, mutta kaikkea muuta voi puuhastella ja oppia, sitä kautta se lähtee, Jarkko Heinonen neuvoo.
Kymmenen hevosentäyteistä vuotta
Heinoset ovat eläneet hevosten ja raviurheilun täyttämää arkea nyt kymmenen vuotta. Monenlaista on ehtinyt tapahtua. Ala-Nikkolalla valmennuksessa ollut varsa pääsi aikoinaan opetuslähtöön, mutta sitten loukkasi hankositeensä eikä kilpaura edennyt pidemmälle.
–Sen jälkeen sanoin, etten koskaan enää osta hevosta tai sekaannu lajiin millään tavoin, Jarkko Heinonen sanoo.
Ehti kulua kaksi viikkoa, kun hän jo ajeli Venäjän rajalle hakemaan ostamaansa Figlio Giorgiota, joka on vielä tänä päivänäkin hänen elämänsä hevonen. Figlio Giorgio oli tullessaan ori, mikä saattaa tuoda omat haasteensa hevosen käsittelyyn varsinkin aloittelijalle.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.– Moni ihmetteli, että kuinka se ei tappanut mua, kun oli niin vähän kokemusta. Tallilla kaverina oli Siikalan Seppo, joka opetti ja oli apuna. Figlio Giorgio otti voiton heti ensimmäiseen starttiin, se oli lahjakas hevonen.
Suomenhevoskasvatustakin on kokeiltu, tallissa on edelleen ensimmäinen oma kasvatti, nyt kahdeksanvuotias suomenhevostamma Asetin. Sen ensimmäinen varsa menehtyi kaksivuotiaana, mutta toinen, nyt kaksivuotias Pikkufriidu aloittaa toivottavasti kilpauransa ensi vuonna.
Heinosten oma neljän hevosen talli rakentui viisi vuotta sitten Kaviotielle, josta on parisen kilometriä matkaa Seinäjoen raviradalle. Heinoset kehuvat Kaviotien porukkaa ja yhteishenkeä.
–Jos on ollut ongelmia varsomisen tai minkä muun kanssa vain, koko Kaviotien porukka on auttamassa. Tässä on Matinlaurit, Salojensaaret ja Länsimäet. Me ollaan vähän vihreitä, kun ei olla kasvettu tähän, vaan lähdetty umpimetsästä. Heti on apuja ja neuvoja saatu, ja puolin ja toisin täällä autetaan, Teija Heinonen kiittelee.
Tällä hetkellä tallissa asuu Asettimen ja Pikkufriidun lisäksi myös kolmevuotias lämminveritamma Quick Strike.
Ei tulosvastuuta
Tallin arkea Heinoset pyörittävät pitkälti kahdestaan, eikä vuodessa tule montaakaan päivää, jottei ainakin toinen heistä kävisi tallilla. Aamulla Jarkko käy hoitamassa hevoset ennen töihin lähtöä, päivällä Teija ja iltaisin tallilla ollaan kumpikin.
Tekemistä riittää hevosten ruokinnassa, hoidossa ja valmennuksessa. Kotoa tallille on seitsemän kilometriä ja kun siellä ei olla, hevosia voidaan seurata kameroiden avulla.
Teija Heinonen pyörittää päivätöikseen kahden yrityksen liiketoimintaa, joissa Jarkko Heinonen on apuna ja käy lisäksi vielä muualla töissä. Väsyttääkö koskaan?
–Aina, Jarkko Heinonen naurahtaa ja lisää:
–Varsinkin kun on kylmä talvi tai vetinen syksy, että varusteita saa olla koko ajan pesemässä, niin se on vähän sellaista.
Oman tallin pitäminen on elämäntapa. Kesämökki on myyty, kun eihän siellä olisi koskaan aikaa käydä.
–Mutta tallille on aina mukava lähteä, kotona kun toimistossa istuu, on mukava päästä lähtemään sieltä, Teija Heinonen kertoo.
–Tai ei aina mukava lähteä, mutta kaikki unohtuu, kun näet hevoset ja lähdet ajamaan, et sen jälkeen enää muista mitä oot miettinyt, Jarkko Heinonen kuvaa.
Entä sitten onko jokin suuri unelma, jonka raviurheilussa haluasi saavuttaa?
–Ilkka-ajon voitto omalla hevosella, se riittää mulle. Tämä on siihen maksettu, Jarkko Heinonen sanoo viitaten Pikkufriiduun.
– Minulle riittää, että pääsee mukaan ja ei nyt aina olisi viimeinen. On vapauttavaa harrastaa, kun meillä ei ole tulosvastuuta kenellekään, Teija Heinonen sanoo.
