Vintagesta Fiskarsiin – Wanhaan Pokkiin matkustetaan ympäri Suomea
Peräseinäjoen keskustassa sijaitseva Kirppis Wanha Pokki sijaitsee entisen Peräseinäjoen Osuuskaupan tiloissa. Omistaja Juha Wilponen esittelee tiskiltä löytyvää Osuuskaupan katalogia vuodelta 1964 ja toteaa, että lähes kaikkea katalogin tavaroista löytyy heiltä tälläkin hetkellä.
60-luvun tavarat, niin huonekalut kuin lasi- ja käyttötavarakin, ovatkin tällä hetkellä kaikista kysytyimpiä. Kahteen kerrokseen ja lähes 1000 neliön alalle levittäytyvä Kirppis Wanha Pokki tunnetaan ympäri Suomea.
– Meidän valikoimamme keskittyy 60-lukuun ja sitä vanhempiin. Huonekaluja ja tarve-esineitä löytyy kaikilta aikakausilta, vanhimmat edustavat 1800-lukua. Toki vähän uudempaakin on mukana, mutta tuossa haarukassa yritetään pysyä, Wilponen kertoo ja johdattaa peremmälle myymälään.
Huonekalut ovat täyspuisia, lastulevyisiä ei valikoimiin huolita.
– Niitä rakkaita muistoja ja tietyn aikakauden tunnelmaahan täältä etsitään. Jos lapsuudessa tai vaikka mummolassa on juotu jostain tietynlaisesta mukista, se halutaan nyt löytää myös omaan kotiin, Wilponen kuvailee.
Kirppiksenpitoa rippikoulutuvassa
Wilposet ostivat Peräseinäjoen vanhan pappilan vuonna 2015. Pappilaa kunnostettaessa syntyi ajatus perustaa rippikoulutupaan vanhaan tavaraan keskittynyt kirpputori. Kolmen vuoden jälkeen tavaraa alkoi kuitenkin kertyä niin paljon, että myymälä päätettiin siirtää nykyisiin tiloihinsa. Pappila toimii edelleen vuokrattavana juhlatilana.
– Olen aina tykännyt kiertää huutokauppoja, ja kyllähän nämä vanhat tavarat ovat olleet lähellä sydäntä enemmän tai vähemmän jo 15 vuotta. Nyt tämä on vain paisunut. Harva, joka tästä ohi ajaa, ymmärtää kuinka paljon tavaraa täällä sisällä onkaan, Wilponen kertoo.
Alaan vihkiytyneet asiakkaat kuitenkin tietävät. Kesäisin Wanha Pokki houkuttelee erityisesti pääkaupunkiseudulta lakeudelle lomailemaan tulevia asiakkaita.
– Nyt kun 60-luku on huonekaluissa muotia, niin kyllä niistä suurin osa pääkaupunkiseudulle menee. Siellä ollaan hyvin muodin ytimessä. Asutaan usein pienissä asunnoissa, joihin mahtuu vain muutama huonekalu ja tiedetään hyvin tarkasti mitä halutaan ja ollaan valmiita satsaamaan siihen, Wilponen kertoo.
Wilponen myös hakee itse tavaraa myyntiin Etelä-Suomen huutokaupoista. Tavaroihin pääsee kiinni usein myös silloin, kun muutetaan pienempään, ja ylimääräisiä tarjotaan myyntiin.
– Sitten on tietysti kaiken maailman jobbareita, jotka ovat oppineet tuntemaan ja tarjoavat mitä kummallisimpia asioita. Vanhoista 20-40 -luvun, tai vieläkin vanhemmista työkaluista ei aina heti edes keksi, mitä niillä on tehty. 1800-luvun tarve-esineet ovat todella hienoja. Kädentaito on ollut niin valtavaa, vaikka sepällä ei ole ollut kuin ahjo käytössään, Wilponen kuvailee.
Vaikka Wanhassa Pokissa tilaa riittääkin, aivan mitä sattuu ei hyllyyn huolita.
– Eikä kai tämä mikään harrastus olisi, jos ei tähän kaikki rahat menisi. Kyllä sitä on vaikea sanoa itselle ei, kun hyvää tavaraa tarjotaan. Kumminkin tietää, että kyllä se ajan kanssa menee. Ja monestihan tavara on sen tyylistä, että vaikka haluaisi seasta vain yhden tavaran, niin täytyy ostaa enemmän, Wilponen nauraa.
Högforsin ja Billnäsin kirveet pitävät pintansa
Vanhoista työkaluista erityisesti kotimaisten valmistajien kirveet ovat haluttuja. Wilponen nostaa tiskille järeän 70-luvulla tehdyn Högforsin kirveen.
– Tämäkin on jo todella harvinainen, näitä ei vain enää ole. Hirsiveistäjät ja muut, jotka työstävät puuta käsin, käyttävät vain ja ainoastaan näitä vanhoja suomalaisia kirveitä. Tänä päivänä ei vain kerta kaikkiaan saa näin laadukkaita työkaluja enää mistään, Wilponen kertoo.
Keräilijät muodostavat hekin oman hauskan asiakaskuntansa. Kunhan tavara on tarpeeksi vanhaa, niin ihmiset keräilevät mitä hulluimpia asioita, esimerkiksi vanhoja apteekin kuitteja. Kaikki vanhat työkalut, kuten puukot ja sirpit ovat kysyttyjä. Vanhoille kirjoille, lauluvihoille, valokuville, lp-levyille, lasitavaralle, figuureille ja piipuille on myös omat ottajansa.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Antiikkikauppias jatkuvalla historiantunnilla
Antiikkikauppias Wilponen nauttii kaupanteosta sekä historiatiedon karttumisesta.
– Onhan tässä mukavaa vääntöä aina, että onnistuu ostamaan järkihinnalla, ja sitten vielä myymäänkin sopivasti. Ja juuri kun alkaa kuvitella tietävänsä historiasta jotain, huomaakin että ei tiedä vielä mitään. Tässä sitä oppii koko ajan, Wilponen kertoo.
