Raaka-aineena itse viljeltyjä ruiskaunokkeja
Käsillä tekemisen riemu ja luovuus sai Jani Unkerin vaihtamaan haaveet historianopiskelusta ravintola-alaan.
Asiakkaiden kohtaaminen ja sitä seuraava hyvä olo palkitsee ravintola-alan yrittäjä Jani Unkeria edelleen. Hän toteaa asiakkaiden olevan yleensä jo tullessaan hyvällä tuulella.
– Ja sitä he ovat varsinkin ruokailun jälkeen, Unkeri naurahtaa.
Ala vei mukanaan
Ennen kokkikouluun päätymistään seinäjokelainen Unkeri haaveli historian opiskelusta.
– Se ei kuitenkaan ollut minun juttuni.
Armeijan jälkeen hän pääsi kokkikouluun. Ala imaisi heti mukaansa.
Työelämänsä Unkeri aloitti S-ryhmän palveluksessa, jolloin tarjolla oli useita lisäkoulutuksia, esimieskoulutusta myöten.
Hän muistaa ensimmäisen työyhteisönsä olevan nyt paljolti esimies- tai johtotehtävissä.
– Se oli hyvä ja otollinen porukka. Tapasin tuolloin myös nykyisen yhtiökumppanini Miia Kesi-Nikkolan.
– Idea omasta yrityksestä lähti jo silloin pikkuhiljaa itämään.
Kasteluvuorot jaetaan
Omaa yritystä perustaessaan Unkeri halusi tuoda Seinäjoen ravintolakulttuuriin uuden näkemyksen. Johtoajatuksena oli tuoreet, paikalliset ja luomutuotetut raaka-aineet. Sittemmin ajatus on jalostunut sen verran pitkälle, että ravintola tuottaa osan raaka-aineistaan myös itse.
– Olemme jakaneet Kepon viljelypalstamme hoitovuorot työntekijöidemme kesken. Viime kesänä onnellisin oli se, joka sai heinäkuun vuorot, Unkeri nauraa.
Palstalla kasvaa yleisimpiä juureksia ja yrttejä, ruiskaunokkien lisäksi.
Tavarantoimittajien kanssa yhteistyö on 10 toimintavuoden aikana syventynyt. Osa on ollut mukana alusta asti.
– Raaka-aineita olemme saaneet hyvin alusta asti, vaikka suurten ostajien kanssa toimimaan tottuneiden tuottajien on pitänyt meidän kanssamme miettiä monimuotoisuutta uudella tavalla, Unkeri sanoo.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.Elämäntäyteistä työtä
Unkeri ounastelee, ettei hän ole kaikkia asioita väärin tehnyt, koska poika on valinnut isänsä tapaan ravintola-alan.
– Harjoittelunsa hän teki Italiassa, joten kulttuurieroja ja maailmaa tuli siltäkin kantilta nähtyä.
Italialaiselle viinitilalle suuntautui myös Unkerin oma tämän kesäinen yhdistetty loma- ja opintomatka.
– Lomani ovat yleensä opintomatkoja, jolloin tutustun paikallisiin ravintoloihin, keittiöihin ja ruokakulttuuriin yleisesti.
Ravintolatyöntekijöiden motivaatioineen hän on havainnut olevan aika samanlaisia ympäri maailmaa.
– Tämä on elämäntäyteinen ala. Tässä on kiinni elämässä. Tylsää päivää työssä ei ole.
Farkkuliivissä Eino Grön
Kivijalkaravintoloiden lisäksi Jani Unkeri on järjestänyt useita Matka maakuntaan -kiertueita. Seinien sisältä on haluttu lähteä liikkeelle. Hän on järjestänyt ruokailuja niin Provinssissa, Vanhan Paukun Festivaaleilla kuin yksittäisissä catering-tapahtumissa.
-Nyt hoidamme Tangomarkkinoiden vip-ruokailut lyseolla, Unkeri sanoo.
-Töissä olen ollut tangoilla jollain lailla vuodesta 1997 asti.
Sinä vuonna, kun Unkerin nahkatakin päälle puetun farkkuliivin selkämystä koristi Eino Grönin kasvot, hän ei töissä ollut.
-Hevi oli silloin kova sana, mutta farkkuliivit oli Tangomarkkinoiden aikaan syytä koristaa asianmukaisesti, hän nauraa.
Oma suosikkiruoka
Oma suosikkiruoka
Omaa suosikkiruokaansa Jani Unkeri ei osaa nimetä. Mutta sen hän tietää, että se on tehty kunkin sesonkikauden tuoreista raaka-aineista.
-Uusi ruoka on aina se paras ruoka.
Oma työpäivä
Ravintoloitsija Jani Unkerin kesäkuisen alkuviikon työpäivä kuluu keittiössä. Hän varmistaa, että salaatti tulee riittämään päivän tarpeisiin. Päivän listalla olevat muikut ja häränposket ovat hänen valmistusvastuullaan.
-Periaate on, että olen sillä missä tarvitaan, silloin kun tarvitaan, Unkeri toteaa.
-Olen mukana ravintoloiden jokapäiväisessä elämässä, joskus ehkä vähän liikaakin, hän naurahtaa.
Työpäivänsä Unkeri otaksuu päättyvän tänään neljän kieppeillä. Monesti työpaikalta lähtö saattaa venyä iltayhdeksään asti.
Keittiö siihen, mihin auto jäi kiinni
Suomi 100 -vuotta juhlittiin aikanaan Liisa ja Juha Vuorelan tiluksilla Jalasjärven Luopajärvellä.
Unikonsiemeniä oli kylvetty valtatien varren peltoon Suomen lipun muotoisesti. Pellolle katettiin valkoisin liinoin koristellut pöydät.
-Juhlaa lähdettiin rakentamaan siitä kohdin, mihin auto pellolle jumiin jäi, Unkeri muistelee.
Tapahtuma oli Unkerin mukaan hieno, ja ensimmäiset sadepisaratkin tulivat heti viimeisten vieraiden lähdettyä.
-Ammattitaitoon sisältyy se, että osaa varautua ja elää tilanteen mukaan.
Asiakkaat eivät hoksanneet
Yksi Matka maakuntaan -kiertueen tapahtumista järjestettiin Jokipiin Pellavan tiloissa. Toimitusjohtaja ehti tuskin mainita, että sähköt ei täältä takuulla lopu, kun sähkökatkos tuli. Ensimmäiset asiakkaat astuivat juuri sillä hetkellä sisään.
Sähköt saatiin palautettua keittiöön pikavauhtia jatkojohdoilla, mutta työharjoittelussa ollut brasilialainen opiskelija ei ollut ilmastoimattomassa tilassa pellavanpölyyn tottunut.
-Menetimme kertaheitolla sekä keittiön, että yhden kokeista.
-Asiakkaat eivät kumpaakaan menetystä ehtineet huomata. Kokkikin teki loppupäivän pihahommia, Unkeri muistelee.
