Kreivin aika meni jo

Samaan aikaan kun työllisyysastetta ei saada riittävästi nousemaan, on työttömyys jämähtänyt pysyvästi yli kuuden prosentin. Ennen 1990-luvun talousromahdusta maassamme vallitsi käytännössä täystyöllisyys ja työttömyysprosentti oli noin kolme. Sen jälkeen, siis yli 30 vuoteen ei ole päästy enää alle kuuden prosentin työttömyyden, vaikka suurin osa tuosta 30 vuodesta on ollut Suomelle taloudellisesti hyvää.

Monet työantajat ympäri Suomen tunnistavat tämän ja kärsivät työvoimapulasta samaan aikaan, kun työttömyys huitelee yli seitsemässä prosentissa.

Jonkin verran työvoimapulaa selittää eri aloihin liittyvän osaajien puute, mutta, ikävä kyllä, työvoimapulasta kärsiviä aloja on aivan liikaa. Työvoimapulaa koetaan myynti- , palvelu-, hoito-, teollisuuden-, rakentamisen- ja vaikkapa ohjelmoinnin aloilla. Tuttu yrittäjä sanoi, että on vaikeaa löytää sähköasentajaa, vaikka palkkataso on hänen mielestään kohtuullinen.
Suomi on jämähtänyt yhtä aikaa pysyvän massatyöttömyyden ja työvoimapulan tilaan, jonka koronavirus vielä pahensi moninkertaisesti.

Valtio ja veronmaksajat laittavat paljon rahaa koulutukseen, jotta meillä olisi osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa omasta takaa. Koulutus on kallista, mutta suurimmaksi osaksi se maksaa itsensä takaisin veroeuroina opiskelijoiden valmistuessa ja löytäessä työpaikan tai aloittaessa yrittäjänä.

Yhä useampi saa tai joutuu hankkimaan uuden koulutuksen kesken työuran työmarkkinoiden muutoksen viedessä työpaikkoja. Aikana ennen internetin tuloa, monilla paikkakunnilla oppilaitoksista valmistui matkailualan toimistotyöntekijöitä. Sitten suuri osa alasta muuttui itsepalveluksi internetin avulla, ja työpaikat hävisivät.

Yhä nopeampi työelämän muutos aikaansaa ammattien vanhenemista ja katoamista yllättävää tahtia. Tekoäly tulee muokkaamaan tätä vielä voimakkaammin. Jo nyt Suomessa on ollut testissä kahden rekan yhdistelmä, jossa jälkimmäinen on orja. Sen kuski ei aja, vaan istuu varmuuden vuoksi ohjaajan paikalla, kun edellä ajava ajoneuvo ohjaa myös perässä tulevan liikkeitä.

Koulutuksen pitäisi pystyä entistä nopeammin ja viisaammin ennakoimaan sitä, mitä tulevaisuuden työelämässä meille jää tekoälyltä tehtäväksi. Se ei ole helppoa. Kaikki voivat arvata, että ihmishoitajan töitä tulee aina riittämään. Kun tekoäly tulee viemään yhtä enemmän yksinkertaisia suorittavan työn paikkoja, jostakin pitää löytää uutta tuottavaa työtä tilalle.

Se vaatii paitsi uuden oppimisen intoa, elinikäistä opiskelua myös sen hyväksymistä, että verotuotot eivät enää takaa hyvinvointimme näin korkeaa tasoa ja työstä saatava korvaus jää suurimmalle osalle pienemmäksi kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Koko Suomemme läpäissyt kreivin aika on pikkuhiljaa ohi. On keksittävä uusi tie, millä hyvinvointiyhteiskuntamme rakennetaan muulle pohjalle kuin yhä lisääntyvälle velkaantumiselle.

Harri Puhakainen,
tuottaja, I-Mediat