Helppohoitoisia ja hurmaavia huonekasveja
Monesti tulee mietittyä, että tahtoisi tuoda sisustukseen hieman eloa. Huonekasveilla sitä saisi nopeasti, mutta pelko niiden vaikeasta hoitamisesta ajaa luopumaan elävien kasvien hankinnasta.
Huonekasvien kanssa puuhailu tekee hyvää mielelle ja ovathan ne ilo myös silmälle. On olemassa myös helppohoitoisia huonekasveja. Nämä ovat kasveja, jotka eivät juurikaan tarvitse paljoa huomiota, eikä vaativaa hoitoa. Ne ovat erityisen kestäviä ja näyttäviä, sekä mielenkiintoisia kasvattaa.
Usein tulee ajateltua, että huonekasvien hoitaminen vaatii paljon aikaa ja kiireisessä elämäntyylissä sitä ei kaikilla meillä välttämättä ole.
Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia)
Palmuvehka on sitkeä selviytyjä ja näyttävä kasvi. Palmuvehka kasvattaa juurakostaan useita lehtiä. Mullan alta paljastuvat perunan malliset juurimukulat, joihin kasvi varastoi vettä ja ravinteita. Mukuloiden avulla se selviytyy todella epäsäännöllisestäkin kastelusta. Kasvin voi sijoittaa huoneessa minne vaan, se nimittäin sietää monenlaisia valo-, kastelu- ja lämpöolosuhteita. Kasvultaan palmuvehka on hidas. Jos haaveilet kookkaasta kasvista, kannattaakin jo kukkakaupassa päättää, että minkä kokoluokan kasvin kotiinsa tahtoo tuoda. Palmuvehka tykkää elää ahtaalla, joten mullan vaihtaminen ei ole jokavuotinen juttu. Keväällä voit lisätä ruukkuun kerroksen hyvin lannoitettua multaa.
Anopinkielet (Sansevieria trifasciata)
Anopinkielet ja anopinhampaat (Sansevieria trifasciata Hahnii) eivät vaadi myöskään paljon. Voit unohtaa kastelun pitkäksikin aikaa ja kasvi selviää. Parhaimmillaan anopit ovat, kun istutat ne hyvin vettä läpäisevään multaan (kaktusmulta) ja kastelet niitä parin viikon välein keväästä syksyyn. Parhaiten anopit viihtyvät hajavalossa tai puolivarjoisessa paikassa, jossa ne kasvavat paremmin pituutta, kuin auringossa. Täydessä pimeydessä kasvi menettää väritystään muuttumalla vihreämmäksi, kun taas täydessä paisteessa anopin värit alkavat haalistumaan. Juuristo anopilla on runsas ja palmuvehkan tavoin anopit pitävät ahtaista ruukuista. Mullanvaihto kannattaakin tehdä vasta sitten, kun ruukku on täynnä juuria. Tähän voi kulua useampikin vuosi.
Kultaköynnökset (Epipremnum pinnatum)
Kultaköynnökset lienevät yksiä helppohoitoisimmista köynnöskasveista. Ne vaativat vain hiukan enemmän hoitoa, kuin kaksi aiemmin mainittua. Tasainen kosteus on kultaköynnöksen hoidossa tärkeää. Multa kastellaan läpikotaisin pintamullan kuivahdettua eli suurin piirtein kerran viikossa, samalla voit suihkuttaa lehdet pölystä puhtaiksi. Pääasia kuitenkin on, että et anna kasvin seisoa vedessä. Varmista kastelun jälkeen, ettei ruukun alustaan jää vettä seisomaan. Voit tukea kultaköynnöksesi erilaisiin köynnöstukiin tai antaa sen kasvaa amppelimaisesti suoraan alaspäin. Multana kannattaa käyttää hiekansekaista hyvin läpäisevää multaa (esim. kaktusmulta). Kultaköynnös viihtyy samassa ruukussa pitkään, eikä senkään multaa tarvitse vaihtaa joka vuosi. Hoitotoimenpiteenä keväällä voit lisätä pintamullan päälle uutta multaa. Ruukun voit vaihtaa, kun juuret ovat täyttäneet sen kokonaan.
Samanlaista hoitoa vaativat myös hopeaköynnökset (Scindapsus pictus) ja herttaköynnösvehkat (Philodendron scandens), ainut ero näissä lajikkeissa kultaköynnökseen verrattuna on huonompi saatavuus.
Kasvit kannattaa asetella ryhmiin, silloin myös hoito muistuu paremmin mieleen.
Posliinikukat (Hoya)
Posliinikukat ovat helppoja huonekasveja ja niitä löytyy monenlaisina, muotoisina ja kokoisina. Aloittelijan kannattaakin aloittaa helpoilla lajeilla, kuten esimerkiksi isoposliinikukka (Hoya carnosa). Lajien välillä on eroa, mutta yleensä posliinikukat viihtyvät valoisalla ikkunalla. Ne viihtyvät kokoonsa nähden pienissä saviruukuissa, niukassa kasvualustassa ja jopa tykkäävät kuivuudesta. Kastele posliinikukka kerralla läpikotaisin ja anna mullan sitten kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Lannoita posliinikukkasi kahden kolmen viikon välein ja talvella vain pari kertaa tosi miedolla liuoksella.
Dramaattinen viirivehka on hyvä kasvi muistuttamaan, että koska kannattaa kastella muutkin kasvit
Viirivehka (Spathiphyllum)
Helppo ja yleinen viherkasvi, jonka voit löytää ihan tavallisestakin marketista. Viirivehka on myös ahkera kukkimaan. Kukinto muodostuu valkoiseksi värjääntyneestä suojuslehdestä ja vaaleasta puikkomallisesta kukasta. Viirivehka viihtyy parhaiten valoisalla ikkunalla, mutta selviytyy myös vähässä valossa. Tällöin kasvi saattaa jättää kukkimatta. Viirivehka viihtyy hyvin tavallisessa huonekasveille tarkoitetussa mullassa. Altakasteluruukku taitaa olla paras vaihtoehto viirivehkalle, sillä tämän kasvi on janoinen. Tällöin kannattaa käyttää altakasteluruukkuihin tarkoitettua multaseosta. Viirivehka viihtyy myös suoraan vedessä. Putsaa juuret mullasta ja pidä viirivehkasi maljakossa juurineen. Vesi kannattaa vaihtaa viikon taikka parin välein. Erikoismaininnan viirivehka saa myös siitä, että se kyllä ilmoittaa koska vettä on liian vähän. Kasvi ”pyörtyy” ja makaa pitkin ruukkuaan, mutta kun annat sille taas vettä, nousee se yhtä ylväänä ja upeana taas kohti korkeuksia.
Jättipeikonlehti (Monstera deliciosa)
Tilaa vievä, mutta kohtuullisen helppohoitoinen huonekasvi, joka tuo sisustukseen viidakkomaisen tunnelman suurien lehtiensä ansiosta. Oikealla hoidolla siitä on iloa moneksi vuodeksi. Jättipeikonlehti vaatii säännöllistä kastelua ympäri vuoden. Multa ei saa koskaan päästä täysin kuivaksi. Talvella kastelua voi vähentää, mutta silloinkin sen täytyy olla säännöllistä. Jättipeikonlehti kannattaa lannoittaa parin viikon välein keväästä syksyyn. Mullan olisi hyvä olla todella läpäisevää, sillä peikonlehden juuret ovat kookkaat ja vaativat sen vuoksi hyvää ilmanvaihtoa juuristossaan. Yllättävää on, että myös jättipeikonlehti suosii pientä ruukkua ja vaihto kannattaa taas suoritta vasta kun ruukku on juurien valtaama. Jättipeikonlehti viihtyy loistavasti myös altakasteluruukussa. Muista suihkutella kookkaita lehtiä vähintään kerran viikossa ja putsata ne kostealla liinalla. Tällöin yhteyttäminen helpottuu ja kasvaminen on taattua. Jättipeikonlehdelle kannattaa tarjota kookos- tai sammalpylväs, johon se voi ilmajuuriensa avulla kiivetä. Pylväs kannattaa pitää kosteana, tällöin juuret ohjautuvat pylvästä kohti itsestään. Jos haaveilet kookkaasta ja huomiota herättävästä kasvista on jättipeikonlehti oiva valinta! Jos jättipeikonlehden suuri koko on ongelma, kannattaakin valita suloinen miniversio aarnipeikonlehti ´Monkey mask` (Monstera adansonii), joka lehtien reikäisyydellä hurmaa katsojansa. Hoito on sama, kuin jättipeikonlehdellä.
Milloin ja miten kastelisin kasvini?
Usein kastellaan joko liian vähän tai aivan liian paljon. Liika kastelu on isompi ongelma. On hyvä muistaa, ettei jätä kasvin lautaselle tai koristeruukkuun vettä kastelun jälkeen seisomaan. Kasvit tykkäävät ns. kuivista varpaista. Et itsekkään tykkäisi istua varpaat pesuvadissa koko päivää.
Kokonaan kuivuneen kasvin multa taas on kasteltava läpikotaisin. Helpoimmalla pääsee, kun täyttää pesualtaan tai -vadin ja upottaa kasvin sinne kokonaan. Tämän jälkeen kannattaa antaa kasvin valuttaa liiat vedet pois esimerkiksi kylpyhuoneen lattialla.
Parhaiten oppii kokeilemalla. Tällöin löytää arkeensa ja kasveihinsa sopivimman rytmin. Myös virheistä oppii, joten älä pelkää tehdä niitäkään. Jokaiselle kokeneemmallekkin on sattunut kömmähdyksiä jossain vaiheessa kasviharrastuksen parissa.
VINKIT:
- Tunnustele multaa sormin syvemmältä ruukusta. Kuivan pintamullan alla usein piilee kosteampaa multaa. Kokeile mullan kosteutta juurien tasolta saakka.
- Nosta ruukkua, jos se on kevyt on kastelu ajankohtainen. Mitä painavampi ruukku, sitä kosteampaa multa vielä on. Opit ajallaan tuntemaan kasvisi kastelun tarpeen ruukun painon perusteella.
- Pidä silmällä kasviasi. Kovalehtisten kasvien kuten kaktusten lehdet alkaa menemään ryppyyn juuri ennen kun on hyvä aika kastella. Pehmeälehtiset kasvit taas alkavat nuokkua.
- Osta kastelumittari. Mittarilla pystyt mittaamaan syvällekkin ruukkuun ja se kertoo mullan kosteuden.
- Istuta kasvi altakasteluruukkuun. Altakasteluruukuissa on omat mittarit, joista voit seurata ruukun salaojassa olevan vedenpinnan korkeutta. Ruukku kertoo myös veden maksimi rajan, joten liiallinen kastelu on melkein mahdotonta.
- Sumuttele kasvejasi. Erityisesti trooppiset kasvit, kuten peikonlehdet nauttivat lehtien sumuttalusta.
- Vie kasvi suihkuun. Erityisesti amppelikasvit saa kasteltua kätevästi suihkussa ja ne voi jättää kuivumaan suihkuverhon tankoon.