Jämptisti ja vimpan päälle – vanha talo sai uudet asukkaat, jotka eivät tunne sanaa sinnepäin
Vanha talo Laihian Potilassa on kokenut melkoisen muodonmuutoksen ja tehnyt nuorenparin käsissä aikahypyn, ellei peräti loikan. Tuloksena on ihastuttava sekoitus tummaa ja vaaleaa, uutta ja vanhaa. Kaikesta huomaa, että kunnostus on tehty pieteetillä ja viimeistä piirtoa myöten huolellisesti.
Punainen tupa ja perunamaa – vanha talo on monien unelma. Valtatie kolmen ja Laihianjoen välissä sijaitsee juuri sellainen unelma. Tunnelmallisen pihapiirin rauha rikkoutuu, kun ovesta ryntäävät ulos Lenni, 8 ja Pihla, 5. Pian perässä seuraavat talon omistajat, Kari-Matti ja Heini Viinamäki. Perhe on asunut talossa viisi vuotta.
Sukutalo monessa polvessa
Kari-Matti ja Heini ovat kumpikin Laihialta kotoisin, eikä muuttoa muualle harkittukaan, kun perhe kahdeksan vuotta sitten perheenlisäyksen myötä tarvitsi lisää tilaa. Heinin isä oli jo jonkin aikaa yrittänyt suostutella paria kunnostamaan suvun vanhan pohjalaistalon. Rakennus oli ollut 15 vuotta tyhjillään ja vaikka halukkaita ostajia oli ilmaantunut, Heinin isä oli kieltäytynyt myymästä taloa, joka oli hänen äitinsä synnyinkoti.
Kari-Mattia kunnostusurakka kuitenkin arvelutti. Viimein pariskunta päätti kuitenkin tarttua haasteeseen ja ruveta kunnostamaan vanhaa taloa uuden talon rakentamisen sijaan.
– Kolmisen vuotta siinä kaiken kaikkiaan meni. Suurin homma oli eristeiden poistaminen ja talon alustan tyhjentäminen hiekasta ja kivistä, Kari-Matti kertoo.
Kari-Matti on korjannut talon omin käsin, enimmäkseen yksin ja työn ohessa. Apuna on ollut silloin tällöin myös talkooväkeä, erityisesti molempien isät ovat osallistuneet projektiin. Ensimmäiseksi Kari-Matti myllersi pihan, josta hän poisti valtavan määrän kiviä. Vasta sitten alkoi päärakennuksen kunnostaminen. Ensiksi oli päätettävä, mitkä talossa olleista tavaroista ja huonekaluista säilytetään ja mitkä heitetään pois. Osa huonekaluista seisoo nyt uudistettuina ja maalattuina eri puolilla taloa tuomassa vanhan ajan patinaa.
Vanha talo kuntoon lapionisku kerrallaan
Talon rakenteiden kunnostaminen aloitettiin vuonna 2012 niin, että jäljelle jäivät periaatteessa vain seinät, katto ja perustus. Eristeenä oli käytetty hiekkaa, turvetta, olkea ja sahanpurua, jotka olivat ajan kuluessa kovettuneet kivimäisiksi. Niiden poistaminen oli erittäin työlästä, ja työ eteni lapionisku kerrallaan.
– Talon tyhjentäminen kaikesta ryönästä kesti parisen vuotta. Sitten alkoi tapahtua vauhdilla, kun Kari-Matti pääsi purkamisen jälkeen tekemään sisälle rakennustöitä. Puolitoista vuotta, ja talo oli muuttovalmis, Heini kertoo.
Lue myös
Muuton jälkeen Heini ja Kari-Matti tarvitsivat rakentamisesta hengähdystauon ja halusivat muutoinkin keskittyä pieniin lapsiinsa. Uutta intoa kunnostamiseen alkoi löytyä neljän vuoden kuluttua ja niinpä talo saatiin maalattua ulkoa viime vuonna. Samalla valkoinen väri muuttui punaiseksi. Vanha ulkolaudoitus pystyttiin suurelta osin säilyttämään.
Kari-Matti oli keväällä koronatilanteen vuoksi lomautettuna, ja hän teki talon henkeen sopivan terassin kahdessa viikossa. Heini on mielissään, kun neljä vuotta käytössä olleista ”tilapäisistä” portaista päästiin samalla eroon.
– Suunnittelen kaiken tarkasti mielessäni ja teen yksityiskohtaiset piirustukset. Rakentaminen sujuu silloin nopeammin, kertoo Kari-Matti.
Hän työskentelee isänsä rakennusyrityksessä, ja alan tuntemuksesta on luonnollisesti ollut hyötyä talon kunnostamisessa.
– Neuvoja on silti sadellut monesta suunnasta, Heini naurahtaa.
Talo oli kunnostustöitä aloitettaessa melko lailla alkuperäisessä kunnossa, sillä siihen ei ollut tehty mitään suuria remontteja. Rakennuksessa oli sähkö, mutta ei viemäröintiä. Viinamäet arvelevat, että viemäröinnin puuttuminen on varmaankin edesauttanut talon pysymistä hyvässä kunnossa. Kaikki hirret voitiin kunnostuksessa säilyttää, edes alimmat hirret eivät olleet lahonneet. Myös 70-luvulla laitettu katto on ollut riittävän hyvässä kunnossa suojelemaan taloa. Katto on nyt menossa vaihtoon jossakin vaiheessa.
Nyt vanha pohjalaistalo on sekoitus nykyaikaa ja perinteitä
Peruskorjauksessa pyrittiin säilyttämään kaikki mitä voitiin, ja muun muassa lattialankut ovat alkuperäiset. Ikkunat jouduttiin vaihtamaan uusiin. Omasta kodista ei kuitenkaan haluttu museota, ja esimerkiksi keittiö on moderni.
– Emme halunneet talosta mitään perinnerakentamisen mallikappaletta, vaan päätimme yhdistellä uutta ja vanhaa. Niinpä meillä on vesikiertoinen lattialämmitys, joka toimii maalämmöllä. Olen ratkaisuun erittäin tyytyväinen, Kari-Matti sanoo.
Kari-Matin vastuulla on ollut myös talon sisäosien suunnittelu väreihin ja huonekaluihin asti. Heini on omien sanojensa mukaan keskittynyt somistamiseen.
Alakerrassa on asuinpinta-alaa 160 neliötä. Lapsille tehdään omat huoneet yläkertaan, kunhan ehditään.
– Vanha talo on ikuisuusprojekti. Kun yksi kohta on saatu laitettua, huutaa toinen jo kunnostusta, Heini toteaa.
Pihassa sijaitsee vanha navetta, sauna ja luhtiaitta, jotka kaipaavat kunnostusta. Ei siis ole mitään vaaraa, että Kari-Matin rakennusprojektit olisivat loppumassa.
– Luhtiaitta, tai lutti kuten meillä Laihialla sanotaan, on suojeltu. Sen perustukset ovat huonot ja se on siksi päässyt lahoamaan pahasti. Kunnostaminen maksaisi arviolta 80 000 euroa, mutta saisimme enintään puolet summasta Museovirastolta ja joutuisimme maksamaan loput itse. Sen vuoksi aitta on meille myös eräänlainen rasite.
Yleensä kustannusarvio heittää häränpyllyä ja budjetti paukkuu vanhaa taloa korjattaessa. Miten teillä kävi?
– Kyllä me budjetissa pysyttiin, Kari-Matti toteaa.
Niin. Nythän ollaan Laihialla.
