Kyläyhteisön ”Superhahmo” on aina valmis auttamaan

Pointti järjesti Seinäjoen kaupunginteatterin kanssa yhteistyössä Superhahmo-kisan. Kisassa haettiin henkilöä, joka persoonallaan tai teoillaan luo hyvää mieltä omaan yhteisöönsä, kyläänsä tai kortteliinsa. Yleisön ehdottamista henkilöistä valittiin viisi finalistia. Kisan voitti yleisön äänestyksellä laihialainen Jaakko Tuomela. Yli 1400 äänestä Jaakon saalis oli 440 ääntä.

Laihialaisen Jaakko Tuomelan, 75, olohuoneen hyllyllä koreilee nyt Superhahmo-palkinto. Hän on saanut tunnustusta pitkästä vapaaehtoisurastaan Laihian Ylipään nuorisoseuran sihteerinä ja monitoimimiehenä. Palkinto muistuttaa kyläläisten kiitollisuudesta.

− Meitä superhahmoja oli ilmoitettu kisaan aika paljon, ja sitten selvisi, että olen äänestettävien joukossa. Enhän minä odottanut, että meikäläinen vielä voittaa koko kisan. Meinasi aivan täytekakku mennä väärään kurkkuun, kun kuulin nimeni teatterilla voittajan julkistamisessa.

− Jossain vaiheessa on varmaan tullut tehtyä oikeita asioita, Tuomela pohtii voittoaan.

Superhahmo-kisan voittoa juhlittiin nuorisoseuralla korppukahvien merkeissä.

− Oli siellä myös pehmeää nisua tarjolla. Poikani laittoi someen kutsun, jossa luki korppukahvit, niin pitihän siellä korppujakin olla tarjolla. Noin 60 henkeä kävi kahvittelemassa.

Nuorisoseuran aktiivi pitää huolen paitsi kunnossapidosta, myös huvista

Ylipään nuorisoseuralle rakennettiin uusi talo 1980-luvun puolivälissä. Vanha seuratalo purettiin, kun kolmostietä oikaistiin. Nuorisoseura oli ilman omaa taloa 15 vuotta.

− Ehdin olla vanhan seuran aikana muutaman vuoden johtokunnassa. Uuden nuorisoseuran toiminnassa olen ollut lähes koko sen historian ajan, ja sihteerinä olen ollut 32 vuotta.

Tuomela hoitaa nuorisoseuralla mm. nurmikonleikkuut, lumenauraukset ja seuratalon varaukset. Hänen lempipuuhaansa on ollut näytelmien tekeminen.

− Olemme tehneet näytelmiä 2000-luvulla lähes joka vuosi. Kyllä se on kaikista mukavinta hommaa, kun 10−12 hengen porukalla puurramme muutaman kuukauden näytelmää, jonka pääsemme sitten esittämään ensi-iltana.

Kevään kynnyksellä kyläläiset ja kauempaakin tulevat pääsevät ihailemaan jo perinteeksi muodostunutta pääsiäiskokkoa, jonka Tuomela tekee nuorisoseuran pihaan.

− Saa sanoa, että se on Pohjanmaan suurimpia kokkoja. Sinä iltana nuorisoseuralla käy satoja ihmisiä. Seuran piha ja kolmostien molemmat puolet ovat täynnä autoja.

Urheilua pesäpallon mestaruussarjassa asti

Aktiivisesti Tuomela lähti mukaan nuorisoseuran toimintaan ollessaan nelikymppinen. Sitä ennen aika kului pitkälti urheilun parissa. Alle parikymppisenä hän kilpaili hiihdossa ja oli piirin kärkipäässä. Työelämän alettua hiihto vaihtui pesäpalloon.

− Siihen aikaan ei ollut vielä valaistuja kuntoratoja, joten iltaisin töiden jälkeen hiihdon harjoittelu ei enää onnistunut, kun oli pimeää. Se muuttui sitten pesäpalloksi, ja siinä mentiin sellainen 20 vuotta.

17-vuotiaana Tuomela aloitti pesäpallon pelaamisen miesten joukkueessa.

− Ensin pelasin Laihialla muutaman vuoden, ja sitten minua tultiin kosimaan Vähänkyrön Viestiin. Siellä tuli pelattua 12 kautta, ja vuonna -79 pelasimme mestaruussarjassa. Yhden vuoden, -76, pelasin myös Kauhajoen Karhuissa.

Vuonna 1975 Tuomela pääsi Jyväskylään pelaamaan Liitto–Lehdistö-otteluun Lehdistön joukkueessa.

− Silloin tuli lyötyä kaksi juoksua. Lehdistö voitti 5–3, ja meikäläinen sai kakkospalkinnon. Kaksi kertaa olen ollut myös Mestarit­–Muu Suomi -ottelussa.

Tänä päivänä urheilu on enimmäkseen satunnaista hiihtoa, kun säät sallivat. Tuomela järjestää kylän metsästysmajalle silloin tällöin laturetkiä, joihin on osallistunut parhaimmillaan pari sataa hiihtäjää.

Veteraanien supersankari

Tärkeää ja arvokasta työtä Tuomela on tehnyt myös sotaveteraanien hyväksi. Hän on laskenut yli 80 havuseppelettä veteraanien haudoille. Seppeleen saavat myös sotainvalidit ja rintamanaiset.

− Kyllä se on hieno hetki, kun ”Oi kallis Suomenmaa” soitetaan ja lasketaan havuseppele. Nyt Laihialla on jäljellä enää kaksi havuseppelettä.

Tuomela on käynyt auttamassa veteraaneja arkisten asioiden kanssa. Hän on kokenut tärkeäksi, että heille käydään välillä ”toimittelemassa”.

Tuomela tietää, että myös nuorisoseuran toimintaa ylläpitävä sukupolvi alkaa ikääntyä.

− Nuoria pitäisi saada innostumaan mukaan toimintaan, mutta miten, se on vaikeampi kysymys. Jos nuorisoseurat häipyvät kyliltä, hoksataan vasta, että kokoontumispaikka on hukassa.

Tuomela haluaa rohkaista nuorempia, että ajan löytyminen on vain järjestelykysymys. Hän kertoo, että vapaaehtoistyöstä on tullut hänen elämäntapansa, joka on antanut paljon enemmän kuin ottanut.