Uuden työpaikan löytäminen vaatii sitkeyttä

Työelämän nopeissa muutoksissa voi sijaiskärsijöiksi jäädä monista eri taustoista tulevia ihmisiä, mutta liian usein uuden työpaikan etsintään joutuvat pitkään työelämässä olleet.

Yli 55-vuotiaiden työntekijöiden työllistyminen pysyvästi uudestaan on enemmän harvinaista kuin jokapäiväistä arkea työmarkkinoilla.

Monesti ei ole väliä minkälainen tausta, työnimike tai työtehtävät ovat. Suomalaiseen kulttuuriin on jo pitkään kuulunut organisaatioiden ”nuorentaminen” muutostilanteissa.

Vaasalainen, Kurikassa toimivan Fortaco Ostrobothnia Oy:n talouspäällikkö Pertti Suoste sai maistaa iäkkäänä työelämän ulkopuolelle
jäämisen karvautta neljä vuotta sitten.

– Olin tehnyt pitkän, lähes 30-vuotisen uran KWH-yhtymän palveluksessa ja olisin todennäköisesti siellä vieläkin, jollei KWH Pipe olisi yhdistynyt Uponoriin, 58-vuotias Pertti Suoste pohtii työuransa viime vuosien käänteitä.

Pari vuotta matkatöissä

Yritysten yhdistyttyä Suoste alkoi tehdä työviikkonsa Vantaalla lentämällä sinne maanantaina ja takaisin kotiinsa perjantaina.

– Me johtoryhmässä tiesimme, että yhdistyminen tuo väkisinkin henkilömuutoksia, ja kahden vuoden päästä meitä oli alle puolet alkuperäisestä johtoporukasta jäljellä.

Kun Suoste sitten sopi lähdöstään, hän arveli löytävänsä uusia töitä välittömästi, kun on niihin valmis.

– Aluksi pidin vapaata todella hektisen työrupeaman jälkeen. Oli hyvä pitää sapattivapaata. Huomasin myös kuinka samalla alalla/ yrityksessä pitkään työskenteleminen itse asiassa voi urauttaa ihmistä liikaa. Sitten aloin katselemaan mistä töitä löytyisi.

Pitää uskoa itseensä ja ymmärtää, että työnhaku itsessään on kokopäiväistä työtä.

Suosteen perheen lapset olivat jo muuttaneet kotoa ja hän oli vaimonsa kanssa tehnyt matkatöitä.

– Olimme viikolla poissa, joten olin valmis etsimään työpaikkaa pitkänkin, mutta logistisesti järkevän matkan päästä. Helsinki oli ok, mutta esimerkiksi Joensuuhun kysyttäessä sanoin haastattelussa, että en muuta sinne pysyvästi. Työkielinäni ovat olleet suomen lisäksi ruotsi ja englanti, joten hain paikkoja myös ulkomailta.

Suoste oli työnhakuvaiheessa monessa haastattelussa, jotka eivät olleet kotipaikkakunnalla.

– Monissa edellytettiin, että asuisin yrityksen kotipaikassa.

Valmennuskurssilla kirjavaa väkeä

Suoste lähti työvoimatoimiston kutsusta neljän kuukauden työnhaku- ja urasuunnitteluvalmennukseen, jonka sisällöstä hän antaa kiitosta.

– Siinä oli monipuolista sisältöä, tärkeää työnhakuvalmennusta ja myös hyvää verkostoitumista. Kurssilaisilla oli kaikilla hyvä koulutustausta, mutta muuten edustimme monta eri alaa ja ikäryhmää, mikä oli erittäin arvokasta.

Aluksi Suoste yritti hakea omasta mielestään sopiviin paikkoihin, mutta pian selvisi, että ikä ja kokemus vaativista tehtävistä ei välttämättä ole etu työnhaussa.

– Olin monissa haastatteluissa, mutta taisin jäädä pari-kolme kertaa niukasti kakkoseksi. Silloin päätin, että en anna koskaan periksi.

Fortaco arvosti kokemusta

Kaksi vuotta sitten Fortacon Kurikan tehdas kutsui Suosteen haastatteluun. Fortaco on Euroopan suurin konepajateollisuuden sopimusvalmistaja, jolla on Suomen lisäksi toimintaa Puolassa, Virossa, Unkarissa ja Slovakiassa.

– He arvostivat kokemustani ja parin haastattelun jälkeen olin saanut paikan. Itse tykästyin myös heti yrityksen arvoihin, ketteryyteen
ja porukan reippaaseen tekemiseen ja osaamiseen.

Suoste kertoi havahtuneensa itse valmennuksessa, kuinka paljon hänelle oli kertynyt kokemusta ja osaamista. Sen sijaan työnhakijana kokenutkin ihminen voi kokea itsensä noviisiksi.

– Uskoin itseeni, vaikka monesti hakemuksiin ei edes vastattu, tai kun pääsin loppukierroksille, mutta en tullut valituksi.

Valmennuksessa puhuttiin 58-vuoden iästä, joka on tullut jonkinnäköiseksi vedenjakajaksi kokeneiden työnhaussa.

– Itselläni onnisti 57-vuotiaana, joten en päässyt kokeilemaan onko se ikä joku työnsaamisen loppuraja.

Herätti ajattelemaan

Suosteen oma elämäntilanne ja taloudellinen vaihe oli sellainen, että työpaikatta jääminen ei olisi ollut katastrofi. Sitäkin piti jossain vaiheessa miettiä, kun paikkaa ei tahtonut löytyä.

– Siinä mielessä oli mietittävä sitäkin vaihtoehtoa suhteessa siihen, että hakisi työtä niin, että voisi muuttaa kokonaan työn perässä.

Suomessa yleisissä puheissa eläkeiän nostaminen ja pidempään töissä jaksaminen ovat jo pitkään olleet esillä. Siihen nähden iäkkäiden uudelleentyöllistymisen vaikeus on ikävän jokapäiväinen asia.

Suoste antaa muille kokeneille työnhakijoille neuvon.

– Ei pidä ajatella itsestäänselvyytenä, että töihin pian kutsutaan. Välttämättä ei auta, vaikka on ollut kuinka vaativissa tehtävissä. Pitää kuitenkin uskoa itseensä ja ymmärtää, että työnhaku on itsessään myös kokopäivästä työtä.