Päivä lankakaupassa
Miltä tuntuisi viettää kokonainen päivä lankakaupassa? Verkkokaupat ovat tulleet alalle jäädäkseen mutta oikeassa myymälässä vierailussa on yhä oma viehätyksensä.
Kauhavalaisessa Lankavan myymälässä eletään parhaillaan sesonkiaikaa. Takana on tiivis käsityömessukausi, joka jatkuu vielä tänä viikonloppuna vuorossa olevilla Seinäjoen Käsityömessuilla. Samanaikaisesti Lankavan myymälässä järjestetään omat messumarkkinat.
– Messut tuovat maakuntaan niin paljon käsityöihmisiä, että meillekin pitää perustaa viikonlopun ajaksi ylimääräinen kassa, että pärjätään, yrittäjä Kirsti Karppinen kertoo.
Lankavan messumarkkinaviikonloppuna pihaan tapaa kurvata 25-30 bussilastillista asiakkaita. Nyt korona-aikana varmaan vähemmän.
Kaikki keräilevät, jos on ruuhkaa
Jo 96-vuotiaassa yrityksessä lankakauppaa tehdään tänä päivänä 19 hengen voimin. Vilkkaimpina päivinä kaikki tekevät vähän kaikkea, hyllyjä täytetään, tilauksia keräillään, pakataan ja lähetetään. Asiakkaita palvellaan yhtä aikaa sekä myymälässä että verkossa.
Välillä ehditään kuitenkin myös kahville. Kahvion pöydältä löytyy kiitoskansio, johon on tulostettu asiakkailta saatuja palautteita. Monessa kiitetään nopeasta toimituksesta.
– Tiedämme itsekin sen, että langat pitää saada silloin kun inspiraatio iskee, Karppinen sanoo.
Suosikit helppo nimetä
Tällä hetkellä suosituimpia käsitöitä ovat islantilaisneuleet, makrameetyöt sekä sormin neulottavat Puffy-lankatyöt. Tässä järjestyksessä.
– Myös käsityökirjoja menee yllättävän paljon ja nyt joululahjoiksi tietysti lahjakortteja, Karppinen kertoo.
Lankakaupassa kuuluu koko ajan iloinen puheensorina. Hyllyjen välissä ja kassoilla jutellaan vilkkaasti, vaihdetaan käsityövinkkejä ja kuulumisia. Ovi käy vähän väliä ja hymyilevä Karppinen tervehtii jokaista asiakasta.
– Hei hei ja tervetuloa!
– Voi ihania villapaitoja, onnea, Karppinen huikkaa, kun Mariann Flinck-Ahlvik ja Annika Albäck tupsahtavat lankakauppaan.
Sisaruksista Mariann aikoo kutoa shaalin. Ostoslistalla on myös langat miehen joululahjaa varten.
– Minä aion tehdä Plötulopista itselleni villapaidan, näistä tulee niin ihania, Annika kertoo.
– Ja tietysti koriin päättyy kaikkea muutakin, kuten aina kun tänne tulemme, Mariann ja Annika nauravat.
Islantilaislangat viedään käsistä
Kukin lankalaatu on vallannut myymälässä oman pitkän käytävänsä. Kierros alkaa sukkalangoista, sitten tulevat neulelangat ja kangaspuissa kudottavat pellavat, puuvillat ja puuvilla-pellavat. Omat hyllynsä tarvitsevat myös käsityötarvikkeet.
– Sitten on nämä islanninlangat. Tämä on nyt se juttu! Buumi alkoi viime marraskuussa, kun Ylen uutisissa kerrottiin rovaniemeläisestä miesopettajasta, joka oli neulonut yksitoista islantilaisneuletta. Siitä se innostus oikein räjähti. Yhtäkkiä kukkakaupat ja sisustusliikkeetkin halusivat lankoja valikoimiinsa, Karppinen kertoo.
Kaikkein suosituinta on islantilainen Léttlopi. Lankava on tuonut Istexin Lopi-lankoja maahan noin kahdeksan vuoden ajan.
– Tehtaalla on täysi työ pysyä perässä tuotannossa. Joku väri pääsee väkisinkin loppumaan varastosta aina välillä, Karppinen kertoo.
Léttlopi, Plötulopi, Alafosslopi
Monet tekevät ensimmäisen islantilaisneuleensa juuri Léttlopista, joka on paksuhko ja karkeahko villalanka.
– Langat ovat 100 % islanninlampaan villaa ja ne ovat aika karkeita, johtuen Islannin luonnon karuista olosuhteista, joissa lampaat elävät. Seuraava islantilaisneule tehdäänkin sitten usein kertaamattomasta esilangasta tehdystä Plötulopista, sillä se on hahtuvaisen pehmoista, Karppinen kertoo.
Oikein paksua neuletta haluava valitsee islantilaislangoista Alafosslopin.
Karppinen näkee islantilaisneuleiden valtavaan suosioon useita tekijöitä.
– Koronan vuoksi ihmisillä on ollut enemmän aikaa käsitöille. Islantilaisneule valmistuu paksuhkosta langasta nopeasti ja on helppo neuloa saumattomasti alhaalta ylöspäin. Myös vaeltaminen on nostanut suosiotaan ja vaelluslehdet ovat esitelleet islantilaisneuleohjeita. Islantilaisvilla sopiikin vettähylkivänä hyvin ulkoiluun. Kaiken lisäksi kaarrokeneuleet ylipäätään ovat nyt kovasti muodissa, joten kyllä nämä kaikki varmasti yhdessä ovat vaikuttaneet tähän buumiin.
Viime syksynä Istex alkoi tehdä islanninvillalankojaan jo kahdessa vuorossa, mutta sekään ei riittänyt, sillä suomalaiset ovat niin kovia neulomaan. Alafosslopia ei saanut välillä puoleen vuoteen.
Islantilaisneule Riddari on suunnitelmissa myös teerijärveläisellä Anne Pajala-Korvella.
– Värilangat minulta jo löytyy kotoa mutta nyt tulin hakemaan päävärilankoja. Olen saanut jo kolme paitaa valmiiksi ja neljäs olisi vielä tuloillaan joululahjaksi, Pajala-Korpi kertoo.
Syntyyköhän seuraava buumi suomenlampaista? Asiakkaiden toivomuksesta valikoimiin on otettu hiljattain myös suomenlampaan villasta tehtyä villalankaa.
Anna Lehmusvirta on tehty jo pari islantilaisvillapaitaa. Nyt suunnitteilla on ystävälle islantilaisesta langasta tehty norjalaisvillapaita Linka Neumannin kirjasta löytyvän mallin mukaan.
– Olen aivan ihastunut näihin lankoihin, neule valmistuu nopeasti ja on tosi lämmin päällä, Lehmusvirta kertoo.
Ylivieskalainen Sini Soukka on matkalla miesystävänsä luokse Kurikkaan. Matkan varrella Soukka kertoo koukkaavansa aika usein Lankavan kautta. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan islantilaisneule, jonka kaulus oli jäänyt yhtä ruskeaa lankakerää vaille valmiiksi. Ahkeran kutojan matkaan tarttui myös perussukkalankoja.
Oma tuotanto tärkeää
Islantilaisvillalankojen jälkeen hyllyrivit täyttyvät Lankavan omaa tuotantoa olevilla kierrätyspuuvillaisilla ontelokuteilla ja makrameelangoilla. Kierrätyspuuvillalankoja ei värjätä, vaan halutut värit luodaan sekoittamalla sopivassa suhteessa eri värisiä tekstiiliteollisuuden leikkuujätetilkkuja.
– Tehtaalla on hyvä sekoitusmestari, joka tietää sekoitussuhteet, millä mitäkin värikartan mukaista väriä saadaan. Kierrätyspuuvillan lisäksi sekaan laitetaan 20 % polyesteria, että lankaan saadaan lisää kestävyyttä.
Sekoitussuhteet vaativat taitoa ja kokemusta, että värisävyt saadaan toistumaan täsmällisesti värikartan sävyjen mukaisesti.
Ekopuuvillatuoteperhettä on kehitetty vuosien saatossa asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Aluksi matonkudontaan, sitten vuoden 2010 virkkausbuumin myötä myyntiin tuli Lilli-ontelokude ja sen jälkeen vielä ohuempi, myös neulottavaksi sopiva Mini-ontelokude.
Makrameesta voi tehdä ihan mitä vaan
Joka hyllynpäässä roikkuu innostavia mallitöitä. Ohjeita ja vinkkejä riittää ja ilmaiset ohjeet löytyvät myös Lankavan verkkokaupasta. Suuri osa mallitöistä on taitavan henkilökunnan käsialaa.
– On kauhean tärkeää, että teemme mallitöitä. Esimerkiksi aina kun myyntiin tulee uusi lanka, sille kehitellään oma mallityö ohjeineen. Kaikkea emme ehdi tehdä itse mutta olemme löytäneet oman väen lisäksi myös paljon tosi hyviä yhteistyökumppaneita suunnittelijoiksemme, Karppinen kertoo.
Makramee-töistä innostunut Jonna Tuominen selailikin myymälässä ohjekansiota ja haki inspiraatiota.
– Meillä on siskojeni kanssa sellainen tapa, että teemme itse toisillemme joululahjat. Seinäamppeli vaikutti kivalta ja päädyin tähän Pamela-lankaan, Hämeenlinnasta asti tullut Jonna Tuominen kertoo.
– Minä en ole aiemmin makrameeta tehnyt, mutta olisi kyllä ihan hauska kokeilla, mukana ollut kortesjärveläinen Eila Korpi sanoo.
Asiakastöitä olisi ihana nähdä enemmänkin
Makrameelangoista löytyy eri paksuisia versioita, joista osa on punosmaisia, osa hapsuuntuvia ja osa löysäkierteisempiä, kukin eri käyttötarkoitukseen sopivia.
– Paulina-punoskude on hyvä aloituslanka. Harjaantuessa halutaan sitten näitä, joissa ei ole kierrettä. Hapsuuntuviin töihin puolestaan sopii Minimop. Siitä on tullut myös pienempiä keriä, sillä monet tekevät siitä myös korviksia, Karppinen neuvoo.
Matilda-punoskude sopii hyvin laskeutuviin makrameetöihin kuten oviverhoihin.
Chunkymop ja Super Chunky ovat Minimop-makrameelangan paksumpia versioita.
– Asiakkaillemme on tosi tärkeää, että käytämme langoissamme kierrätyspuuvillaa. Ihmiset keksivät makrameesta mitä ihanampia juttuja, nyt on tehty ikkunaverhoja, mattoja, kasseja, koruja, tyynyjä, seinävaatteita ja amppeleita, Karppinen ihastelee.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.Sormineulonta koukuttaa monia
Yksi suosikeista on myös sormineulonta. Siihen käytetään Alize Puffy -lankaa, jota löytyy monissa eri väreissä.
– Tätä tekevät jopa ihan pienet, viisivuotiaatkin. Paksu ja pehmoinen Puffy on lanka, jossa käsiala ei vaikuta lopputulokseen. Lanka on myös suht edullinen ja valmista tulee nopeasti, kassalta asiakkaiden luo kiiruhtanut Sanna Peltoluhta esittelee.
Puffystä syntyy torkkupeittoja, tuubihuiveja ja ponchoja.
Marika Huosianmaan lapset Sara ja Eetu Huosianmaa sekä Eetun poika Niilas Huosianmaa ilmoittautuvat kaikki innokkaiksi käsityön ystäviksi.
– Olemme olleet täällä Saran kanssa aikoinaan kesätöissäkin. Nyt aion tehdä itse peiton. Katsotaan miten käy, onhan tässä sitten onneksi näitä tukijoukkoja, Eetu nauraa.
Saralle peiton tekeminen on tuttua.
– Sen jälkeen, kun tekniikan oppii, niin isompikin torkkupeitto tulee parissa viikossa valmiiksi, jos joka ilta telkkaria katsellessa ottaa työn käsiinsä, Sara kannustaa.
Saran ostoksiin päätyi kaksiväristä Puffy More sormineulontalankaa.
– Tällä pystyy tehdä kuviollisen peiton, tai mitä tahansa, Sara suunnittelee.
Marika ei paljasta suunnitelmiaan, sillä ne tulevat joululahjoiksi. Niilas sen sijaan toivoisi ainakin kissankokoista peittoa kotoa löytyville Viuhti ja Viola kissoille.
Myös vaasalaiset Hanna ja Lotta Hauta olivat lähteneet Kauhavalle mummolaan.
– Yksi mummulaan tulon ohjelmanumeroista on aina täällä lankakaupassa käynti, mummo Tiina Hauta kertoi.
Suunnitteilla on uusi torkkupeitto Lotan huoneeseen.
– Minä yritän tehdä sukkia, joten sitä varten tulin hakemaan puikot ja varmasti jotain lankojakin täytyy vähän katsella, Tiina Hauta lisää.
Käsityöt jälleen arvossaan
96-vuotisen historiansa aikana Lankavalla on ehditty näkemään monenlaisia aikoja, nousuja ja laskuja. Käsityön arvostus on viime aikoina selvästi jälleen noussut. Vuosi sitten uskallettiin investoida uusiin tiloihin. Vanhastakaan ei luovuttu, sillä se tarvittiin varastotiloiksi.
– Tässä pitäisi olla kahvittelunurkkaus, mutta kun tämä buumi on nyt niin valtavaa, niin nämä lankakerät ovat vallanneet nyt kaiken, Karppinen nauraa uuteen myymälän suunniteltuja pitkiä kahvilapöytiä ohittaessamme.
Matonkuteista on sommiteltu värien mukaan erilaisia settejä. Nimet ovat yhtä mukavia kuin Lankavan lankojenkin. Hyllyrivit täyttävät Minttu-Suklaa, Rasu, Laguuni ja monet muut.
Minttu-Suklaa matonkude on saanut nimensä yrittäjäpariskunnan tyttären Minttu Karppisen mukaan. Minttu Karppinen työskentelee Helsingistä käsin ja hänen vastuualuettaan ovat yrityksen verkkokauppa, viestintä ja markkinointi. Näiden lisäksi Minttu hoitaa vientiasioita, viime aikoina töitä on riittänyt erityisesti Japanin viennin kanssa.
– Matonkuteita on vähän vaikea muuten myydä verkkokaupassa, mutta kun valitsemme valmiiksi asiakkaalle yhteensointuvia matonkuteita, lopputulos on paljon helpompi hahmottaa, Karppinen näyttää.
Karppinen iloitsee, että myös nuoret ovat löytäneet jälleen kangaspuut.
– Kangaspuilla kutominen on aivan oma maailmansa, jonka toivoisi kovasti säilyvän ja voimistuvan. Nämä ovat niin yksilöllisiä käsitöitä, ei tällaisia kaupasta löydä, Karppinen sanoo taidokkaita mallikäsitöitä katsellessaan.
Lue myös
Uutuuden ilahduttavat hyllyssä
Kirsti Karppisen puoliso Jyri Karppinen hoitaa ulkomaan ostot ja oman tuotannon pyörittämisen. Jyri ja Kirsti perheineen jatkavat perheyritystä jo kolmannessa polvessa.
Ajan hermoilla pysyminen on ollut tärkeää.
– Ostoja täytyy tehdä sillä silmällä, että asiakkaille on tarjolla uutuuksia säännöllisesti, Jyri Karppinen sanoo.
– Muuntautumiskykymme on toden totta ollut avainasemassa. On ymmärretty uusiutua ajoissa. Kaiken takana on hyvät työntekijämme ja idearikkaat, ihanat asiakkaamme, Karppinen kiittää.
Lankakaupan ihanat asiakkaat
Lankakaupan asiakkaissa on silmiinpistävää se, että kenelläkään ei tunnu olevan kiire kassalle. Tänne tullaan ajan kanssa. Myös vinkkejä ja kokemuksia vaihdellaan auliisti.
Pauliina Palomäki lähti ostoksille Lapualta.
– Teen kansalaisopiston kurssilla villashaalia. Muistin pituuden väärin, joten piti tulla hakemaan vielä yksi vyyhti lisää huopalankaa, Palomäki kertoo.
Vetelistä ostoksille lähtenyt Eija Syrjälä kertoi, että aina silloin tällöin tulee hinku, että lankoja pitää päästä oikein näkemään ja kokeilemaan ja silloin ei auta muu kuin lähteä paikan päälle hypistelemään.
Lapualainen Sanna-Maija Sironen-Ulvinen harrastaa käsitöitä intohimoisesti.
– Puikkoja tulin lähinnä hakemaan, mutta katselin myös lankoja kangaspuilla kutomista varten. Loimi on villaa ja nyt katselin kivoja pehmoisia lankoja itse huiviin, sellaisia, jotka eivät kutittaisi, Sironen-Ulvinen sanoo.
Hetken päästä törmään Sanna-Maijaan uudelleen käsissään iso kasa värikkäitä lankakeriä.
– Tämä päätöksenteko on aina niin vaikeaa, Sironen-Ulvinen nauraa.
– Pitäisi osata nähdä työ valmiina ja kuvitella miten värit yhdistyvät toisiinsa. Aion kutoa kaulahuivin kangaspuissa ja valita siihen erivärisiä loimilankoja, jotka sitten lomittuisivat sattumanvaraisesti, eli loimilanka vaihtuu koko ajan eri väriseksi. Nyt mietin, kutoisinko huivin yksivärisellä vai värikkäillä langoilla. Jos sekä loimi että kudelangat ovat monivärisiä, niin erottuuko kudottu kuvio sitten enää.
Kurikan kansalaisopiston opettaja Riitta Koskinen haki Lankavasta materiaaleja kurssilaisilleen.
Posti hakee lähtevät paketit kahdesti päivässä
Myymälän takaa löytyy lankakaupan pyhin, eli pakkaamo. Täältä tavarat lähtevät asiakkaalle, niin pian kuin suinkin, kun tilaus on tehty. Pakkaamossa työskentelevät Sari Koivisto, Julia Kujala ja yrittäjäpariskunnan poika Antti Karppinen.
– Aiemmin Sari pärjäsi täällä yksin, mutta tämä koronan aiheuttama käsityöbuumi ja islantilaisneulebuumi saivat aikaiseksi sen, että tämä paukahti. Oli pakko saada lisäkäsiä pakkaamoon ja nyt tämäkin osasto työllistää kolme henkilöä täyspäiväisesti, Karppinen kertoo.
– Yhteensä korona on tuonut meille viiden ihmisen työpanoksen lisää, sen verran olemme tänä aikana rekrytoineet.
Varasto täynnä lankoja
Kun kilpailuvalttina on nopeat toimitukset, lankakaupalla on oltava isot omat varastot. Islanninvillalangat valtaavat varastosta tällä hetkellä kiistatta isoimmat tilan, lähes sata neliötä. Islanninkuorma on juuri tullut ja se aiheuttaa vipinää.
– Juuri tällä hetkellä tavaraa on hyvin, mutta se myös hupenee nopeasti. Yhdessä pahvilaatikollisessa on aina 120 kerää ja yhteen villapaitaan tarvitaan noin 15 kerää, Karppinen kertoo.
Varastossa soi rokki ja se on lähestulkoon yksin Arttu Antinmäen valtakuntaa.
– Sanoisin että 95 prosenttisesti kaikki lankakaupan tavara tulee minun käsieni kautta, varastomies Antinmäki kertoo.
Aivan yksin ei Artun tarvitse kuitenkaan valtakunnassaan viihtyä. Tälläkin hetkellä varastolla on oma työharjoittelijansa, samoin lankakaupan naiset piipahtavat säännöllisesti, sillä loimauspuut sijaitsevat varaston kätköissä.
Lankakaupan päivä huipentui mitalijuhliin
Lankakaupan väen päivä jatkui vielä yhteisen illanvieton merkeissä. Kyseessä oli jo perinteeksi muodostuneet mitalijuhlat, joiden kunniaksi koko henkilökunta vietiin syömään Härmän Kylpylän Riihi a´la carte -ravintolaan. Yksi työntekijöistä oli jälleen saanut Keskuskauppakamarin 10-vuotisansiomerkin ja juhlan kunniaksi myös muut laittoivat omat aiemmin saamansa ansiomerkit rintaan. Tanssiravintolan puolella iltaa olisi saanut jatkaa vielä Souvareiden tahdittamana, mutta sinne asti ei tainnut kukaan enää touhukkaan päivän jälkeen jaksaa.
Hyvien ystävysten tuuletuspäivä
Lehtimäkeläinen Raija Hiironniemi oli tullut lankakaupoille ystävänsä Marjo Sillanpään kanssa. Raijan mukaan Marjo on heistä se todellinen virkkaaja ja kutoja ja hän itse vasta opettelee.
– Meillä on tänään tuuletuspäivä! Molemmilla oli aihetta vähän tuulettaa, niin päätimme lähteä retkelle. Olemme käyneet jo Lappajärven Värjäämössä ja tuossa Lankavan naapurissa Tuulia designissa. Tämän jälkeen menemme vielä syömään, Raija Hiironniemi iloitsee.
Raijan ostoksista löytyi pipolankoja ja tarkoitus oli katsella vielä sukkalankojakin seurakunnan käsityöpiiriä varten. Myös ystävä oli tehnyt jo löytöjä.
– Tein ihanan löydyn, näihin uutuuksiin ei ollut ehditty laittaa vielä edes hintaa hyllynreunaan, mutta nämä kyllä otan, silkkivillasukkalankakeriä käsissään pidellyt Marjo Sillanpää ihasteli.
Ajatuksissa välkkyi liukuvärinen paita. Seuraavaksi Marjo siirtyi katselemaan Inka-alpakkaneulelankoja.
– Näitä ajattelin Rauma-pitsivillapaidan kaarrokekirjoneuleväreiksi. Täytyy kokeilla, jos pääsen siihen tiheyteen. Tämä menisi melkein minkä värin kanssa tahansa. Aina tulee kaikki vanhat uudelleen muotiin, niin kuin nyt kaarrokeneuleetkin, Raija ihastelee.