Kesäkoti valmistautuu syksyyn

Ensiksi tulivat pimeät illat, ja lamppuja sai sytytellä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Yhtenä sadepäivänä tuli mieleen katsella lasten ulkovaatteet läpi: kuka tarvitsee uudet kumisaappaat, ja käykö viimevuotinen toppapuku vielä tänä vuonna. Harrastuspaikoista alkoi tulla muistutuksia syksyn ilmoittautumisista. Päiväkodin alkamispäivämäärä kirjattiin kalenteriin, enää muutaman viikon päähän.

Aito syystunnelma saatiin, kun keittiön kaapin oveen ilmestyi pitkästä aikaa koko viikon ruokalista. Vaikka olemme vielä lomalla, olemme kuin vaistomaisesti alkaneet elää hieman kurinalaisemmin, kuin valmistautuen lähestyvään arkeen.

Toista oli kesäkuussa. Lomailin silloin lasten kanssa, ja kävimme kotona vain ripustamassa uimakamppeet kuivumaan, lakaisemassa lattialle varisseet hiekat, ja tietenkin nukkumassa. Koti oli tukikohta, josta haettiin eväitä ja käytiin täyttämässä vesipullo. Emme ole halunneet omaa pihaa työmaaksemme, joten Vaasan puistot, laiturit, hiekkarannat, leikkikentät ja Asevelikylän mummola saivat olla pihamme. Kun mies tuli töistä, hän kasteli ensin parvekeviljelmät, ja sitten aloimme pohtia missä tänään uitaisiin tai leikittäisiin.

Heinäkuussa koko perhe pääsi lomalle, ja teimme autolla muutaman reissun. Mietimme aina reissuun lähtiessä, että pitäisi siivota kunnolla ja vaihtaa lakanat että olisi mukavaa tulla kotiin, mutta ainakin meillä lähtemisestä syntyy uskomaton sotku, kun täytyy metsästää lippiksiä, aurinkovoiteita ja makuupusseja, pakata eväsreppuja ja täyttää vesipulloja. Kun autoon on saatu tungettua reput, lastenvaunut ja niiden lisäksi vielä skeittilaudat ja kypärät kaikille yli 5-vuotiaille, ei enää tee mieli palata kotiin siivoamaan, vaan silloin on jo päästävä tankkaamaan ja tien päälle. Koti jää väistämättä vähän niin ja näin, ja sen tuntee nahoissaan, kun palaa reissusta. Ja kuka purkaa reissureput jo heti paluupäivänä? Emme ainakaan me.

Nyt elokuussa uiminen on vähentynyt vain noin kertaan viikossa, ja sadepäivinä olemme saattaneet viettää koko päivänkin kotona. Syömme enemmän kotiruokaa, eikä jäätelöä tee mieli enää joka päivä. Parvekeviljelmältä tulee pikkutomaatteja, mutta ei enää mansikoita.

Tein eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ruuaksi keittoa, ja laitoin lasten syysvaatteet eteiseen odottamaan tulevia päiväkotipäiviä. Kohta kesästä muistuttaa enää puoliksi käytetty aurinkovoidepurkki kylppärin kaapissa, sekä lapsi, joka ihmettelee miksi eväskaappi on tyhjä, ja miten muka meri on niin kylmä, ettei siellä enää uida joka päivä.

Laura Hiltunen,
bloggaaja