Luovutaan kaukosäätimistä
Lähellä kotiani sijaitseva iso päivittäistavarakauppa oli uudistanut kylmäkalustonsa ja samalla muutkin hyllystönsä. Käytävät muuttuivat avarammiksi, ja kävellessäni kassalle, en ollut uskoa silmiäni. Makeistavarahyllykkö oli 15 metriä pitkä ja täynnä erilaisia makeisia.
Eipä ihme, että jokaisen suomalaisen pikkuvauvasta dementiakodin asukkaaseen lasketaan kuluttavan 120 euroa vuodessa makeisiin. Karkinsyönti on tuplaantunut 30 vuodessa. Ja suomalaisten ylipaino on huolestuttavassa kasvussa.
Vain joka neljäs yli 30-vuotiasta suomalaisista on normaalipainoisia, ja lähes joka neljäs lapsi ja nuori on ylipainoinen.
Eihän suomalaisten lihominen ole tietenkään pelkästään makeisten syytä. Pitkän työuran makeisyhtiön palveluksessa tehnyt ystäväni kertoi, että makeiset tuottavat helpolla ja edullisesti mielihyvää. Sitä samaa, mitä joskus aiemmin ainakin jotkut ihmiset saivat liikunnasta tai tekemänsä teon, työn tai harrastuksen jälkeen.
Yhä useampi meistä pusertaa päivänsä läpi, ja hakee sen tarvitsemansa hetkellisen hyvän olon tunteen syömisestä – ja nimenomaan epäterveellisestä syömisestä.
Lama-aikamme pääministeri, silloinen Sitran yliasiamies Esko Aho nostatti 15 vuotta sitten kohun ehdottamalla, että huonot elämäntavat saisivat näkyä terveydenhuoltokustannuksissa. Terveellisesti elävät saisivat hoitonsa halvemmalla kuin roskaruuan, tupakan ja alkoholin suurkuluttajat. Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen näkökulmasta menettely olisi perusoikeuksien vastainen. Entä kuka määrittäisi, mitkä ovat yksiselitteisesti terveelliset elämäntavat?
Jokainen olkoon Suomessa ulkomuodoltaan ja liikkumistavoiltaan mitä haluaa, mutta UKK-instuutin tekemän tutkimuksen mukaan liikkumattomuuden kustannukset Suomessa ovat vuositasolla 3 – 7,5 miljardia euroa. Ehkä tuo kustannusmäärä ei paljon kiinnosta, mutta sen kasvun estämisen toivoisi kiinnostavan. Ikävä kyllä kaikki tuonne uppoava raha on pois jostain muualta.
15 vuotta Ahon kommentista on kulunut ja tilanne on ainoastaan huonontunut. Miten palkitsisimme niitä, jotka eivät tuota kustannusta lisää? Lisäisikö taloudellinen palkinto ihmisten halua pyrkiä terveellisempään ja veronmaksajille edullisempaan elämään? Olisiko parin vuoden mittaisesta elämäntapojen parantamisesta viikonlopun täyshoito Lapissa riittävä kannustin?
Kun arkemme on muuttunut yhä helpommaksi teknisten välineiden myötä, meidän on pakko kokeilla kaikki mahdolliset keinot liikkumisen lisäämiseksi ja painonhallinnan parantamiseksi. Viisastenkiveä ei ole, mutta aloitetaanko television kaukosäätimestä ja robottiruohonleikkurista luopumisella?
Harri Puhakainen
Kaupallinen teematuottaja, I-Mediat
