Elämää ei voi hallita
Rintasyövän kokenut turkulaisprofessori Hanna Meretoja kohtasi elonpäiviemme yllätyksellisyyden.
Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Hanna Meretojan elo sujui kuin tanssi. Hän tuntui saavuttavan useimmat asiat, joita tavoitteli. Kunnes aggressiivinen rintasyöpä havahdutti Meretojan kohtaamaan elämän hallitsemattomuuden kolme vuotta sitten.
– Olin yrittänyt elää terveellisesti, eikä minulla ollut mitään riskitekijöitä kuten tunnettuja syöpägeenejä, mutta silti sairastuin vakavasti, Hanna Meretoja pohtii tällä hetkellä syövästä toipuneena ja siihen sairastumisesta romaanin kirjoittaneena.
Meretojan huoli ei ole ohi, kuten monella muullakaan syöpädiagnoosin saaneella.
– Minun kohdallani ei lääkärien mukaan voi tulevaisuudessakaan olla varma, että syöpä ei uusiudu. Tämän tiedon kanssa minun on monen muun syöpään sairastuneen tavoin opittava elämään.
Voiko olla hauras
Meretoja kuvaa fiktiivisessä romaanissaan Elotulet päähenkilö Elean ja hänen läheistensä ajatuksia ja reaktioita Elean paljastaessa lähimmille ystävilleen saaneensa rintasyöpädiagnoosin. Yhden illan aikana Turun saaristossa tapahtuvassa romaanissa pohditaan moniulotteisesti syövän aiheuttamaa elämänkriisiä sairastuneen ja läheisten näkökulmista.
– Sain sairastuessani itse paljon tukea eri ihmisiltä. Samaan aikaan minua osin ihmetytti se, että joidenkin ihmisten oli vaikea kohdata minua.
Tulevaisuudenuskonsa ainakin hetkellisesti menettäneelle syöpäpotilaalle ei aina anneta tilaa pohtia elämänsä mahdollista päättymistä.
– Minulta romahti koko tulevaisuushorisontti, koko ennakoitavissa oleva elämä. Halusin käsitellä romaanissani tätä aikakokemuksen muutosta: ajan kutistumista hetkeen tässä ja nyt.
Erityisesti Meretoja kritisoi sitä, miten taistelutarinan malli hallitsee sairauspuhetta.
– Kova taistelutahto ei takaa, että selviää syövästä. Eikä ole oikein esittää, että ne, jotka kuolevat sairauteen, eivät olisi taistelleet tarpeeksi tai jotenkin riittävän hyvin.
Yksinselviämisen eetos
Meretoja miettii olleensa aiemmin yksinselviytyjä, joka ei paljon muilta apua kysellyt.
– Toisten kannattelemaksi tuleminen oli hieno ja voimakas kokemus. Se toi kokonaan uuden ulottuvuuden elämääni. Ymmärsin, että toisten tarvitseminen ei ole heikkous vaan vahvuus: se merkitsee, että on ihmisiä, joista välittää ja joihin osaa tukeutua.
– Kun haavoittuvuuden tai heikkouden uskaltaa jakaa, se voi olla tapa saada yhteys toisiin ihmisiin merkityksellisellä tavalla.
Suomalaisessa kulttuurissa voimakkaiden tunteiden näyttäminen ihmisten keskellä ei ole kovin tavanomaista.
– Haluaisin viedä yhteiskuntaamme inhimillisempään suuntaan. Olemme kuitenkin ihmisiä, joilla kaikilla on jotakin. Voi muodostua aika isoksi taakaksi, jos aina pitää olla hillitty ja hallittu ja pitää kulissia yllä, on sitten millaisissa myllerryksissä tahansa.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.Romaanille tuli kiire
Kun oman elämän mahdollinen loppuminen tulee vakavan sairastumisen myötä ajatuksiin, moni kiirehtii tekemään asioita, joille oli ajatellut riittävän aikaa joskus myöhemmin.
– Samoin kävi minulle. Läheisten selviytymisen ohella ajatuksiin nousi tehdä nyt ennen kuolemaani kirja, josta olin haaveillut aina nuoruudestani asti.
Meretoja ei ollut syöpähoidoistaan huolimatta niin huonossa kunnossa, ettei olisi pystynyt keskittymään kirjansa kirjoittamiseen ja sen viimeistelyyn.
– Olin kirjoittanut pitkään romaania saarelle kokoontuvasta ystäväporukasta, mutta sairastumiseni jälkeen sen keskiöön nousi päähenkilön sairastuminen ja kuoleman läheisyyden synnyttämä elämisen vimma.
Lue myös
Jalostaako kärsimys?
– Herääminen hallinnan illuusiosta ja sen hyväksyminen, että on osa luonnon kiertokulkua, voi olla vapauttavaa.
Meretoja pohtii mitä ongelmia hallinnan tarpeeseen liittyy.
– Hallinnan ideaali on aika ongelmallinen, sillä se estää kohtaamasta elämän perustavaa epävarmuutta.
Meretoja muistuttaa miten monet sosiaaliset fobiat ja nuorten elämäntaidon ongelmat kytkeytyvät täydellisen elämänhallinnan normista aiheutuviin paineisiin.
– Olisi paljon helpompi elää, jos ei tarvitsisi koko ajan olla suorittamisen ja hallinnan kahleissa.
Kun Meretojan akuutti sairastuminen on jäänyt taakse, tahtoo ”vanha” elämä ottaa pikkuhiljaa valtaa.
– Hitauden opettelu ja armollisuus itselle ovat olleet minulle aiemmin vaikeita, mutta nyt olen niissä vähän parempi.
Meretoja on pysyvästi muuttunut ihminen, mutta haluaa muistuttaa, että sen hyväksyminen, ettei pysty kaikkeen, eikä yksin selviä kaikesta, on suunnattoman tärkeää.
-En oikein allekirjoita sitä vanhaa sanontaa, että kärsimys jalostaa. Ei siitäkään pidä ottaa paineita, ettei syövästä toivuttuaan osaa nauttia jokaisesta elämän hetkestä.
