Hattaraa, jäätelöä ja poppareita kotikonstein

Hattaraa makeannälkään

Hattaraa ei kaupasta löydy kuin harvoin, sillä tämä sokeriherkku yhdistyy vahvasti tapahtumiin. Muun muassa markkinoilla myytävä hattara on usein erikoisuus, jota ei pääse maistelemaan kuin muutamia kertoja vuodessa. Sen valmistaminen itse on kuitenkin varsin yksinkertaista.

Markkinakauppiaiden hattarakoneet ovat ammattilaistason laitteita, joiden ostaminen maksaa enemmän kuin elinikäinen määrä hattaraa. Laitteesta on tehty kuluttajaversio, jolla jokainen voi pyöräyttää itselleen pienen määrän hattaraa käden käänteessä.

Toimintaperiaate harraste- ja ammattilaislaitteessa on samanlainen. Sokeri asetetaan laitteen pyörivään keskiöön. Metallisen keskiöosan alla oleva vastus lämmittää sokerin, joka sinkoutuu seittimäisenä keskiötä ympäröivälle kehälle. Kehältä se kerätään talteen tikkuun.

Hattaran kokoaminen ei ole rakettitiedettä, mutta laitteen käyttäminen vaatii pientä harjoittelua. tikkua on pyöritettävä keskuksen ja reunan välillä, jotta kehrätty sokeri tarttuu siihen, ja homman voi mokata osumalla joko keskiöön tai reunaan. Aloittelevan hattaristin kannattaa varautua muutamaan harjoitusyritykseen.

Hattaran valmistukseen tarvitaan vain noin teelusikallinen tavallista sokeria. Tarjolla on myös erilaisia makusokereita, joten itse tehdystä hattarasta voi tehdä vaikkapa vaaleanpunaisen tai purukumin makuisen.

Hattarakoneen kotiversiolla ei kannata haaveillakaan tekevänsä päänkokoisia jättihattaroita, sillä lopputulos on yleensä vajaan neljänneksen kojuversiosta. Maku kuitenkin on identtinen.

Hattarakone

• Merkki: KitchPro
• Hinta: noin 40 euroa

Jäätelöä jääkaapin antimista

Kaupan pakastealtaassa lymyää leegiokaupalla erilaisia jäätelöitä, mutta jätskiäkin voi tehdä kotikonstein. Alkuun pääsee pelkällä pakastimella, mutta tarjolla on myös tarkoitusta varten tehtyjä laitteita. Kuten hattarankin tapauksessa, myös jäätelökoneen toimintalogiikka on melko yksinkertainen. Kyse on astiasta, jonka pohjalla on pakastimessa jäädytetty muovipalikka, jonka päällä pyörii sähkömoottorin voimin muovilapa.

Kermasta, keltuaisista, maidosta ja sokerista tehty massa kumotaan astiaan, ja vajaan tunnin aikana se muuttuu jäätelöksi. Pohjapalikka pitää ainesosat kylmänä ja lapa varmistaa, etteivät ne jumahda yhdeksi klöntiksi.

Valmis jäätelö muistuttaa pehmistä. Aivan kauppakovaksi jätskiä ei kotikonstein tahdo saada, mutta maultaan itse tehty ei kalpene markettiversioille. Yhdellä kokkauskerralla jäätelöä syntyy noin litran verran, joten kotijäätelöllä voi tyydyttää isonkin joukon makeannälän. Kiire tosin ei saa olla, sillä jäätelön on annettava tekeytyä riittävän pitkään. Kauppaan ja takaisin ehtii minuuteissa, kun taas kotijäätelön tekemiseen on hyvä varata ainakin tunti aikaa.

Jäätelökone

• Merkki: Philips HR2304
• Hinta: noin 80 euroa

Poks, sanoi paukkujyvä

Kotona voi tehdä muutakin kuin pelkkiä makeita herkkuja. Jäätelön tavoin popcornia voi tehdä ilman erillistä laitetta, puuhaan ei tarvita kuin maissia, suolaa, rypsiöljyä ja kattila. Puuha muuttuu kuitenkin paljon näyttävämmäksi omalla laitteellaan.

Erilaisia popcornkoneita on useita erilaisia. Elokuvateatterista muistuttava kaappimalli toimii tismalleen samoin kuin isoveljensä. Pömpelin keskellä on kattila, minne jyvät, öljy ja suola lisätään. Nappia painamalla kattilassa oleva lapa alkaa liikkua varmistaen, etteivät popparit pala pohjaan. Valmiit popcornit lentävät ulos kattilasta kaapin alaosassa olevaan laatikkoon.

Maussa ei ole isoa eroa verrattuna mikropopcorniin, mutta kotisohvalle saa rahtusen elokuvateatteritunnelmaa, kun eväät tehdään samaan tyyliin kuin leffateatterin aulassa.

Popcornkone

• Merkki: OneConcept
• Hinta: noin 80 euroa

Kommentti: Pizzauuni ja pastakone

Korona-aikaan on kuulunut tylsistyminen. Välillä tekemistä on pitänyt oikein keksimällä keksiä, kun ihmisten ilmoille ei ole voinut lähteä. Olen lukenut, kirjoittanut ja koodannut. Ja samalla innostunut myös kokkaamaan.

Kun insinööri jostakin innostuu, laitehankinnat ovat väistämättömiä. Tässä jutussa mainittujen kodinkoneiden lisäksi laatikoihin on eksynyt bambumattoja sushin rullausta varten, pihvimuotti burgereille ja tilauksessa on pastakone.
Sain ujutettua pukinkonttiin myös pizzauunin. Siis ihan sellaisen ravintolatasoisen. Tällaisiakin laitteita voi itselleen hankkia, kiitos verkon lukemattomien kauppapaikkojen. Uuni ehti jouluksi kotiin. Jo ennen vuodenvaihdetta pitsaa oli tehty niin paljon, että sitä tursusi korvista. Hyvää oli, mutta liika on liikaa.
Talouteen tuli hankittua myös rasvakeitin, joka koki saman kohtalon kuin pizzauuni. Ensimmäisten viikkojen aikana friteerasin kaiken muun paitsi kahvin ja aamiaismurot, minkä seurauksena koko kämppä löyhkäsi ohuesti paistinrasvalta. Tämän jälkeen keitintä on käytetty huomattavasti harvemmin, jotta ranskalaisista ei menisi maku.
Kaiken voi näköjään muuttaa välineurheiluksi. Keittiössä on niin monenlaista ruoanlaittoaparaattia, että rajat kokkailulle asettaa enää vain mielikuvitus. Saapa näkyä, voiko itsensä syödä irti myös pastasta. Hattaraa ainakin voi syödä liikaa.

Juho Kuorikoski