Australia, Uusi-Seelanti, Havaiji ja Karibia

Tammikuun alussa melkein viikon kestävät lähes 30 asteen pakkaset ovat tulossa koko Suomeen. Wärtsilän huoltoinsinööri Tommi Heinänen ei jää pakkasia palelemaan, vaan pakkaa matkalaukun ja lähtee kuuden viikon mittaiselle työrupeamalle Australian rannikolta lähtevälle loistoristeilijälle.

– Lähden aina noin vuorokautta aiemmin, että lentojen myöhästymisillekin on hiukan pelivaraa.

Heinäsen lennot Australiaan vievät lähes vuorokauden ja sen päälle tulee peräti yhdeksän tunnin aikaero.

– Täytyy kyllä myöntää, että aikaeron aiheuttama väsymys on vuosien kertyessä käynyt raskaammaksi.

Heinänen aloitti työuransa Wärtsilässä Vaasan ammattikoulun ja Wärtsilän oman konepajakoulun jälkeen moottoreiden kasaamisen pääkokoonpanossa vuonna 1991.

– Silloinhan oli valtava lama, ja Wärtsilällä sai tehdä ylitöitä mielin määrin.

Matkahommiin

Vuonna 1999 tuotanto Vaasassa väheni ja huolto tarvitsi matka-asentajia. Heinänen kiinnostui reissuhommista, vaikka kotona oli perhettä puolison ja kahden lapsen verran.

– Se oli neuvottelukysymys, joka johti kaikkiaan 12 vuoden mittaiseen reissutyöhön, Heinänen naurahtaa.

– Enhän minä olisi pystynyt tekemään tätä reissuhommaa, jollen olisi tiennyt, että puolisoni hoitaa kotona kaikki hommat lumitöistä lasten kuskaamiseen.

Huoltoasentajat reissasivat eri puolilla maailmaa sijaitseviin kohteisiin ryhmänä. Kaikille matkatyöhön liittyvät asiat eivät sopineet.

– Osa kavereista lopetti heti ekan reissun jälkeen. Vaikka he olivat kovia asentajia kotitehtaalla, niin reissutyön pitkät päivät, matkustaminen, liikenne, hotelliasuminen ja suurkaupungit olivat liikaa.

Heinänen eteni taitojen karttuessa niin, että hän lähti yksin Suomesta tekemään sekä voimalaitos- että laivakeikkaa.

– Sitten lähdin usein miten paikalle tekniseksi neuvonantajaksi, kun kohteessa oli sattunut joku haaveri tai isompi huolto vaati omaa miestä paikalle.

200 reissupäivää vuodessa

Heinäsen matkatyön luonnetta kuvasi se, että reissut kestivät päivästä kahteen kuukauteen ja pitkäkin keikka saattoi tulla tosi nopeasti.

– Ei yhtään tiennyt lähitulevaisuutta. Olin saattanut tulla parin-kolmen viikon reissusta kotiin ja päivän päästä soi puhelin, että huomenna on lähtö taas.

Vuonna 2010 Heinänen halusi pois reissuhommista ja siirtyi kaupungin tehtaalle työnjohtajaksi koeajoon.

– Kävin vuoden verran vielä huollossa, jossa tein kuukauden ja kahden kuukauden keikkoja pääosin Brasiliaan ja Etelä-Amerikkaan. Siitä siirryin parin vuoden päästä etävalvontaan, jossa viihdyin kuusi vuotta.

Etävalvonnassa Heinänen muun muassa hoiti teknisenä tukena Carnivalin risteilijöitä.

– Kun olin ollut jo noin monta vuotta etävalvonnassa, piti saada kenttäkokemusta.  Sen vuoksi siirryin nyt loistoristeilijöiden kansille.

Loistoristeilijän uumenissa

Heinäsen kanssa samaa työtä tekee reipas parikymmentä kaveria Wärtsilän maailmanlaajuisessa organisaatiossa.

– Vaasasta meitä on kaksi, Turusta, Helsingistä, pari Englannista, jokunen Puolasta sekä koko Euroopan ryhmän verran Amerikasta.

Ryhmän jäsenet valvovat isompia määräaikaishuoltoja. Laivayhtiöltä tulee viiden hengen riding-tiimi, joka tekee itse työn.

– Teemme mittauksia, huolehdimme, että kaikki osat, jotka kuluvat huoltosuunnitelmaan, vaihdetaan.

Päivän lopuksi tehdään raportti kotitoimistolle kyseisen laivan Wärtsilän ja varustamon koordinaattoreille.

Työtä tehdään joka päivä 10 tuntia, jonka jälkeen on raportin kirjoittamisen aika.

– Se täytyy myöntää, että ensimmäinen reissu oli aivan hirveä, kun ramppasin niitä jyrkkiä rappusia konehuoneeseen koko päivän ylös ja alas turvakengissä ja työhaalareissa.  Hirveä meteli, vesitiiviit, raskaat ovet, ja konservatiivisessa työyhteisössä kommunikointi oli aluksi raskasta.