”Kolminkertainen palkka verottomana käteen” – Suomalainen palomies voi työskennellä myös ulkomailla
Suomalaiset palomiehet ovat kysyttyjä myös ulkomailla. Olli Paavolan ajoi ulkomaille seikkailunhalu, mutta myös Euroopan ydinfysiikan tutkimuskeskus CERNin tarjoama palkka sekä muut lyömättömät edut.
Seinäjokelaislähtöinen Olli Paavola valmistui palomieheksi 2010. Valmistumisen jälkeen työt seurasivat tosiaan ja mies ehti työskennellä monessa eri kaupungissa. Vastaan sattui tulemaan usein vanhempia kollegoja, jotka olivat työskennelleet CERNissä ja heidän tarinoitaan Paavola kuunteli korvat höröllä.
– Ainahan Pohjanmaalta on Amerikkaan lähdetty ja minullakin se on ollut aina vähän takaraivossa, että huvittaisi lähteä ulkomaille hommiin, Paavola kertoo.
Paavola kuunteli muiden kokemuksia ja kyseli innokkaana lisätietoja. Silloinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo tsemppasi Paavolaa itseäänkin hakemaan.
– Eihän siinä mitään häviä, hän sanoi ja auttoi hakemusten kanssa, Paavola muistelee.
”Ne antaa yhden mahdollisuuden haastatteluun”
Genevessä, Sveitsissä sijaitseva Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN perustettiin vuonna 1954 ja se on tänä päivänä yksi maailman suurimpia hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksia. Reilut viisi vuotta sitten, kun Paavola haki CERNiin, käytäntönä oli vielä, että hakijat lennätettiin Geneveen CERNin kustantamina.
– Siellä olleet jätkät sanoivat minulle, että ne antavat tasan yhden mahdollisuuden haastatteluun, Paavola kertoo, otti neuvosta vaarin ja päätti valmistautua kunnolla.
Paavola alkoi ottamaan ranskantunteja yksityisopetuksena.
– Ajattelin että annetaan haastattelussa vähän parempi kuva. Kaikki kyllä tietävät kuinka vaikea suomalaisen on opetella ranskaa, niin ajattelin että näkevät että olen nähnyt vaivaa sen eteen.
Työhaastattelussa Paavola esitteli itsensä suvereenisti ranskaksi ja vastaili muutenkin kysymyksiin vuoroin ranskaksi, vuoroin englanniksi. Varsinainen ranskan intensiivikurssi alkoi kuitenkin vasta sitten, kun tieto hyväksynnästä tuli. Silloin kielikurssille lähtivät sekä Paavola että puoliso.
– Vaimo oli opiskellut aikaisemmin saksaa ja sehän ei siellä paljon hyödytä, Paavola toteaa.
Työpaikan saamisessa painoivat paitsi riittävän pitkä työkokemus palomiehen töistä, myös todistukset.
– Keskieurooppalaiset rakastavat diplomeja. Minua auttoi varmasti, että pelastusopistosta valmistumisen lisäksi minulla oli lähihoitajan tutkinto.
Oma palokunta
Hiukkastutkimuskeskus Cernin palokunta oli vielä 1980-luvulla Pariisin palokunnan sivuosasto. Paavola kertoo kuulleensa tarinan, jonka mukaan vakuutusyhtiö oli sittemmin lyönyt laskelmat pöytään ja sanonut, että tässä on hinta palokunnan kanssa ja tässä ilman palokuntaa. Lopputulemana oli, että oman palokunnan pitäminen tulisi halvemmaksi ja niin myös tehtiin.
Tänäkin päivänä tutkimuslaitosta pidetään niin erikoisena paikkana, että läheiset Geneven ja Ranskan palokunnat eivät suostu tulemaan sinne ilman CERNin oman palokunnan läsnäoloa.
– Onhan se aivan uniikki paikka maailmassa. CERN on kuitenkin todella tarkka, YK:n alla toimiva organisaatio. Kaikki on todella tarkkaan mietittyä ja mahdollisiin ympäristöriskeihin, kuten esimerkiksi öljyvuotoihin, on varauduttu hyvin. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään ydinvoimala. Säteilyonnettomuuksien riskiä ei juurikaan ole vaan isoimmat riskit liittyvät varmaankin tutkijoille mahdollisesti sattuviin kontaminoitumisonnettomuuksiin, Paavola kertoo.
Edellisestä tulipalosta CERNissä on kulunut jo 15 vuotta. Sen jälkeen on ollut muutamia sähkökaappipaloja mutta suurimman vaaratekijän myös CERNin kaltaisessa tutkimuskeskuksessa aiheuttavat sen käyttäjät. Vaikka henkilökuntaa on kielletty lataamasta sähköpyöriään sisätiloissa, ylikuumentuneet akut ovat aiheuttaneet jo useampia toimistopaloja.
– Ihmisten piittaamattomuutta näki aika paljon. Jos kävit vaikka toimistossa, joka oli joulutauolla ja kaksi viikkoa tyhjillään, niin sinne oli jätetty kahvinkeitintä ja televisiota päälle, Paavola toteaa.
Kuin pieni kaupunki
CERN tunnetaan erityisesti Large Hadron Colliderista (LHC), joka on maailman suurin ja voimakkain hiukkaskiihdytin. LHC:lla tutkijat voivat kiihdyttää protonihiukkasia lähes valonnopeuteen ja törmäyttää niitä keskenään. Kiihdytinkone on massiivinen, 100 metriä maan pinnan alapuolella sijaitseva, 27 kilometrin pituinen rengas.
2500 työntekijän CERN on kuin pieni kaupunki. Paavola kertookin, että ensimmäinen vuosi meni lähinnä ihmetellessä. Rakennuksen ja sen parin sadan kilometrin pituisen tunneliverkoston opetteleminen vei aikansa. Suomalaisen Pelastusopiston koulutuksen saaneena Paavola tunsi kuitenkin olevansa valmiimpi tehtävään kuin moni muu.
– Meillä Suomessa Pelastusopistossa koulutetaan kaikille perustiedot kaikesta. Valmistuessamme olemme monitaitopelastajia ja voimme toimia missä vain. Maailmalla sen sijaan suurin osa palomiehistä tuntee vain oman alansa, he ovat erikoistuneet esimerkiksi metsä- ja maastopaloihin tai ydinvoimaloihin, Paavola kertoo.
Joillain Paavolan kollegoista olikin ongelmia esimerkiksi paineilmalaitteiden käytössä, sillä he eivät olleet tarvinneet niitä vuosiin. Palomiesjakso CERNissä toi kuitenkin myös suomalaiselle palomiehelle paljon lisäkoulutusta.
– Siellä oppii paljon lisää esimerkiksi vaarallisten aineiden kanssa työskentelystä. Suomessakin toki jokainen palomies saa siihen perusteet, mutta siellä mentiin pintaa syvemmälle.
Myös kärsivällisyytensä Paavola kokee parantuneen isoin harppauksin.
– Keski-Euroopassa ja varsinkaan tuolla ranskankielisellä alueella mikään ei tapahdu sormia napauttamalla, siellä saa olla pitkät pinnat.
CERN on uniikki työkokemus paitsi paikkana, myös työyhteisönsä puolesta.
– Työskentelin CERNissä palomiehenä viisi vuotta. Lähtiessäni laskin, että meitä oli yhteensä 48 palomiestä, 18 eri maasta. Ja siihen upseerit päälle, Paavola ynnää ja jatkaa:
– Yksi aamu kun olimme vuoronvaihdossa, meitä oli paikalla minimivahvuus eli kahdeksan henkeä ja meitä oli seitsemästä eri maasta.
Työntekijöistä pidetään huolta
Ensimmäiset viisi kuukautta Paavola asui palomiesten kimppakämpässä. Kun raskaana ollut vaimo seurasi perästä, pariskunta päätti muuttaa Geneven puolelle. Paavola kehaiseekin, kuinka hyvää huolta CERN pitää perheistä.
– Sen lisäksi, että palomiehen palkka on siellä noin kolme kertaa parempi kuin Suomessa, työnantaja maksaa hyvät lapsilisät ja vaimolisät, sillä puolison voi olla vaikea löytää sieltä töitä. CERN tarjoaa sitä parempaa palkkaa ja etuuksia, mitä enemmän lapsia työntekijällä on. Että jos ei muuten, niin kannattaa mennä sinne ja tehdä siellä lapset, niin minullekin sanottiin, Paavola naurahtaa.
Rahat tosin tulevat tarpeeseen.
– Geneve ja sen lähialue on elinkustannuksiltaan yksi maailman kalleimmista kaupungeista. Kaikki oli kolme kertaa kalliimpaa, esimeriksi asumiskulut ovat ihan hullun korkeita ja kanan rintafileestä saa maksaa 32 euroa kilolta.
Lähes puolet asukkaista expatteja
Vaikka Geneven asukkaista lähes puolet on expatteja eli ulkomaantyöntekijöitä, asioidenhoitokielenä pysyy yhä sinnikkäästi ranska. Paavola puhuukin mieluummin kielen hankkimisesta, kuin opiskelusta, sillä hänen mielestään kielitaito on välttämättömyys.
– Ei siellä saa asuntoa, puhelin- tai nettiliittymiä eikä mitään muutakaan ilman ranskan kieltä. Sama parturi- tai sairaalakäyntien kanssa, joten kielitaito on hankittava. Vaikka Genevessä sijaitsee YK:n päämajat ja kaikki, niin kyllä se niin umpiranskankielistä aluetta on, että ei siellä pärjää englannilla oikein mitenkään.
Jos ulkomaille töihin ollaan lähdössä yhdessä puolison kanssa, tulee lähtemisen Paavolan mielestä olla yhteinen haave.
– Se ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun puoliso on tullut ennemmin sieltä pois, sillä sieltä on tosi vaikea saada töitä, toteaa Paavola, jonka vaimolle töitä onneksi löytyi.
Ambulanssiin töihin
Paavola kuvailee, kuinka palomiehen työ CERNissä on vähän kuin talonmiehen työtä. Työtä tehtiin rytmillä päivä, päivä, yö, yö, eli neljä päivää putkeen 12 tunnin työvuoroja.
– Kaikki raha, mitä CERNissä on, menee maan alla oleviin tutkimuslaitteisiin ja rakennelmiin, Paavola kuvailee.
Maanpäällä olevat rakennukset ovat vanhoja, joten palokunnan työ on pitkälti vahingontorjuntaa putkirikkojen tai rankkasateiden aiheuttamien kattovuotojen vuoksi. Työvuoroissa myös harjoiteltiin säännöllisesti sammutustehtävissä tarvittavien erikoisvälineiden käyttöä.
– Välineistön käyttöön pitää olla valmius koko ajan, vaikka mitään ei tapahdukaan. CERNissä oli hyvä ymmärrys siitä, että palomiehen ammatti on käsityöammatti ja välineidenkäytön harjoittelu on tärkeää.
Paavola työskenteli suuren osan CERNissä viettämästään ajasta ensihoidon ambulanssissa, mihin suomalainen palomieskoulutus antaa hyvät valmiudet.
– CERNissä on paljon ihmisiä töissä, joten keikkaa oli paljon. Joku kaatuu pyörällä tai tapahtuu auto-onnettomuuksia. Kun olin ollut kolmisen vuotta, aloimme ajamaan keikkaa myös Ranskan puolelle. Moni expateista nimittäin soittaa mieluummin CERNin palokuntaan, kun meidät he tietävät ja me puhuimme englantia.
Paavola sanoo olleensa onnekas, että hänen työvuoroilleen ei osunut kertaakaan suomalaista kollegaa. Ranskan kieli oli pakko opetella. Lopulta kielitaito oli niin hyvä, että Paavola pystyi vetämään ensihoidon koulutuksiakin jo vieraalla kielellä.
– Työparini ambulanssissa oli ranskalainen. Hän totesi heti alkuun, että ei ole ikinä oppinut englantia, eikä aio opetellakaan. Se oli jälkikäteen ajateltuna hyvä. Kyselin häneltä koko ajan kuin pikkulapsi, mikä mitäkin on ranskaksi ja onko sana feminiininen, Paavola nauraa.
Paavolan kokemusten mukaan ranskalaiset tulevat hyvin toimeen suomalaisten kanssa. Hänenkin parhaat työkaverinsa CERNissä olivat ranskalaisia.
– Italialaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset siellä huusivat välillä aika kovaa toisilleen. Me suomalaiset pyörittelimme päätämme, ei sille voinut kuin naureskella.
Ruokatuntien ja muiden taukojen leppoisampi tahti erosi totutusta.
– Se oli ehkä suomalaisillekin hyvää oppia, että ei aina tarvitse niin pää kolmantena jalkana mennä.
Lapsiperheelle riitti tekemistä
Lapset solahtivat osaksi arkea helposti.
– Varsinkin Sveitsin puoli on tosi turvallista ja lapsiystävällistä. Sen huomasi ravintolassakin, jos lapset huusivat, niin ei siellä kukaan valittanut. Siellä oli helppoa elää lasten kanssa, myös leikkipuistot olivat tosi hyviä.
Geneven keskeinen sijainti toi monet hienot retkikohteet lähelle.
– Retkeilimme paljon leirintäalueilla ja Saint-Tropezin rannallekin oli autolla vain viiden tunnin matka. Jura-vuoristolla tuli käytyä pertsaa vetämässä. Olihan se vähän eri näköistä kuin Ilmajoella tai Luovan kylän suoralla, seinäjokelaislähtöinen Paavola sanailee.
Perhe palasi Suomeen viime kesänä ja asettautui Hyvinkäälle, missä Paavola jatkaa palomiehen ammatissaan. Seikkailumieli vain kasvoi reissussa, mutta ainakin tällä hetkellä Suomessa on hyvä.
– Lapset ovat täällä päiväkodissa ja heillä on kavereita, joten pitää heitäkin ajatella, vaikka nelivuotias saattaa itse välillä sanoa, että mennään takaisin Sveitsiin.
Suomessa perhe arvostaa elämisen helppoutta ja sitä, että kaikki toimii. Ulkomailla asuessa ihan yksinkertaistenkin asioiden selvittelyyn tuntui menevän paljon aikaa.
Lähtemiseen tarvitaan seikkailunhalua
Lähtemiseen vaaditaan Paavolan mukaan seikkailunhalua. Koti-ikävä ei saa iskeä ainakaan kovin helposti. Varman työpaikan menetys kotimaassa pelottaa monia.
– Mutta se on se riski, mikä lähtijän on otettava.
Paavola toivoisi, että ulkomaan työkokemusta opittaisiin arvostamaan Suomessa nykyistä enemmän. CERN on työpaikkana vielä aika tuntematon monelle päällikölle ja mestarille.
– Ei sitä oikein ostata täällä arvostaa. Tiedän sellaisiakin CERNistä palanneita, että suoraan koulusta valmistuneetkin ovat menneet heidän edelleen työpaikan saannissa.
Paavola on myös huomannut, että omista ulkomaanvuosista ei kannata liiaksi puhella.
– Itse aina kyselin nuorempana jätkiltä, jotka olivat jo CERNissä olleet, että millaista siellä oli. Oikein lypsin kokemuksia. Mutta nyt olen huomannut, että ulkomaanvuosista puhuminen saattaa herättää ärsytystä. Sen takia olen vähän pitänytkin suuta kiinni.
Lähtemisestä kiinnostuneiden kysymyksiin Paavola on kuitenkin aina valmis vastaamaan.
– Olen aina sanonut, että jos joku haluaa hakea sinne, niin autan kyllä. Hakeminen kannattaa ottaa tosissaan, sillä CERNissä on HR-työtekijät, jotka tekevät sitä ammatikseen. He saavat satoja hakemuksia vuodessa ja erottavat kyllä, kuka on oikeasti motivoitunut.
Kielitaidon eteen kannattaa nähdä vaivaa.
– Rupeaa vaikka katsomaan Frendejä ilman tekstitystä. Ja jos on mahdollista hankkia erikoisosaamista, josta saa diplomin, niin sitä ne siellä Keski-Euroopassa arvostavat yli kaiken, Paavola vinkkaa.
