Viholaisesta villiyrtiksi: kotimainen nokkonen peittoaa ravintoarvoillaan monet miedommat kasvikumppaninsa

Nokkosen nimen arvellaan juontuvan nokka -sanan johdoksista, erityisesti verbistä nokata, joka merkitsee käärmeen tai hyönteisen pistämistä tai näykkäämistä. Nokkospuskaan osumisesta on varmasti kaikilla karvaita kokemuksia. Paljon parjattu nokkonen on kuitenkin varsinainen superkasvi. Se sisältää runsaasti A-, E-, K- ja C-vitamiineja sekä paljon magnesiumia, rautaa ja kalsiumia. 100 grammassa nokkosta on jopa kolminkertainen määrä C-vitamiinia esimerkiksi appelsiiniin verrattuna ja neljä kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa.

Mistä nokkosta kannattaa kerätä?

Älä kerää nokkosta runsastyppipitoisten paikkojen läheltä, kuten kompostin tai navetan välittömästä läheisyydestä, sillä nokkonen kerää itseensä herkästi nitraattia. Myöskään lannoitetuilta metsiltä tai pelloilta, tai alueilta, joissa on käytetty torjunta-aineita tai muita myrkyllisiä aineita, ei nokkosta tai muitakaan villiyrttejä kannata koriinsa poimia. Isoihin teihin täytyy olla 50-100 metrin etäisyys, ja pieniinkin teihin sen verran, ettei tiepöly yllä kasveihin.

Muuten nokkosten keräämistä on turha pelätä, kumihanskat tai puhtaat puutarhahansikkaat kädessä poimiminen sujuu ilman ihon polttelua ja on vieläpä nopeaa touhua.

Nokkonen, kuten muutkin villiyritit, on parhaimmillaan pienenä, n. 10-20 cm korkeana alkuna. Poimi mukaasi latvatupsut sekä muut pienet lehdet. Nuorten nokkosten käyttö on helppoa, sillä varsikin on niin pehmeää, että senkin voi hyvin käyttää. Nokkosen voi halutessaan ryöpätä, eli kiehauttaa vedessä ennen käyttöä. Ryöppäys poistaa nokkosesta nitraattia. Pieniä nokkosenalkuja ei ole kuitenkaan välttämätöntä ryöpätä, vaan ne voi vain yksinkertaisesti lisätä pannulle siinä vaiheessa, kun muu ruoka alkaa jo olla kypsää, ja antaa hautua pari minuuttia. Kummallakin tavalla nokkosen polte häviää, ja nokkosia voi huoletta syödä.

Nokkonen sopii myös herkuttelunnälkäisille

Herkuttelunnälkään nokkosia voi lisätä myös lättytaikinaan, tai tehdä nokkossipsejä. Iso määrä nokkossipsejä kannattaa tehdä uunissa, mutta pieni herkkukulhollinen sipsejä valmistuu nopeasti pannullakin. Paista tuoreet nokkoset nopeasti öljyssä rapeaksi, mausta suolalla, ja nauti! Myös nokkospestoa kannattaa kokeilla.

Vitamiinit talteen talven varalle kuivaamalla

Nokkosia kannattaa myös kuivata, niin että vitamiinit saadaan talteen myös talven varalle. Laita uunipellin päälle talouspaperia tai pellavapyyhe ja ripottele nokkoset pellille ohueksi kerrokseksi. Kuivalla säällä kerätyt nokkoset kuivavat ihan huoneenlämmössäkin parissa päivässä. Kannattaa kuitenkin nostaa pelti varjoiseen, pölyttömään paikkaan, jossa on hyvä ilmanvaihto. Myös saunan jälkilämpöä voi hyödyntää, ja nostaa pellit lauteille.

Säilö kuivuneet nokkoset sellaisenaan lasipurkeissa tai paperipusseissa, ja murenna tarvittava määrä sormissasi vasta juuri ennen käyttöä. Säilytä purkkeja kuivassa, pimeässä kaapissa. Näin kaikki ravintoaineet pysyvät parhaiten tallessa. Kuivattua nokkosta voi lisätä leipä- ja sämpylätaikinoihin, lättytaikinaan, suolaisiin piirakoihin, uuniruokiin, kastikkeisiin, patoihin tai vaikkapa pitsaan. Kuivattuna nokkosta ei juuri huomaa ruoasta, mutta ravintoarvo kohoaa kummasti. Eli varsin hyvä lisäke!

Nokkosen ryöppäys pakastamista varten:

1. Kiehauta kattilallinen vettä. Lisää halutessasi 1 rkl suolaa 1 litraan vettä.
2. Keitä nokkosia vajaan minuutin verran ja kaada vesi pois.
3. Jäähdytä nokkoset kylmällä vedellä, ja painele ylimääräinen vesi pois.
4. Hienonna ryöpätty nokkonen.
5. Ryöpätty nokkonen vie vain vähän tilaa pakastimessa. Annostele nokkonen pieniin minigrip-pusseihin tai pyöräytä pötkyläksi elmukelmun sisään.