Unimatkailussa yöpaikkana voi olla heinälato, metsä tai pelto
Kurikkalainen Tiina Haavisto oli järjestänyt unimatkailua jo jonkin aikaa, ennen kuin huomasi että samaa tehdään myös muualla maailmalla.
Olo Tilan kulmakivi on unimatkailu. Koska uni ei tunne vippaskonsteja, päätti Tiina Haavisto panostaa asiaan kunnolla. Maatilamatkailutilan uudet sängyt piti olla kunnollisia, vaikka uni on kiinni paljolti muusta kuin hyvistä puitteista.
– Ihminen tienaa jo päivän aikana hyvät yöunet. Oikeanlaisella työllä fysiikka saadaan väsymään. Aktiivinen ja tasapainoinen päivä takaa tarkoituksenmukaiset yöunet, Haavisto vakuuttaa.
Yksinkertaiset puhdetyöt saavat asiat pääkopassa kohdilleen.
– Yksinkertaiset puhdetyöt saavat asiat pääkopassa kohdilleen. Silloin päivän tapahtumat ovat nukkumaan mennessä valmiiksi päässä pilkottuna hyvää unta varten ja ihminen on sinut itsensä kanssa.
Haavisto luottaa siihen, että keho viestii mitä pitää tehdä ja mikä on liikaa.
– Asioita pyritään ajattelemaan liikaa järjen kautta. Me olemme kehollisia olentoja.
Fyysistä ja henkistä
Ihmisen fysiikka on Haavistolle tuttua ja opittua. Hän valmistui fysioterapeutiksi vuonna 1988 ja osteopaatiksi kymmenkunta vuotta myöhemmin. Työ niillä saroilla jatkuu edelleen.
– Kipu ei ole kiusa, vaan kehon viesti, että jotain pitää tehdä.
Kehoa pitää kuunnella ja sitä kautta saada stressi hallintaan.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.– Niin kuntoutus- kuin rentoutuskeinotkin ovat yksilöllisiä. Toiselle rentoutumista on hyvä musiikki, toiselle metsäkävely, jollekin vain rauhallinen pysähtyminen.
Kaikki keinot tähtäävät kuitenkin levolliseen yöhön.
Hyvään ja levolliseen uneen Haaviston tilalla on monta mahdollisuutta. Yöpyä voi päärakennuksessa, aitassa tai laavulla. Riippumatossa yöpyminen onnistuu niin
heinäladossa kuin metsässä tai taivasalla pellolla. Lähimpään naapuriin on matkaa 200 metriä, joten häiriötekijöitä ei ole.
Täällä on hyvään ja levolliseen uneen monta mahdollisuutta.
– Omat metsät ja pellot ympäröivät tilaa, joten moottoriajoneuvot eivät rauhallisuutta kaipaavia häiritse, Haavisto vakuuttaa.
– Kelloja ei meidän tiloista löydy. Me keskitymme täällä läsnäoloon.
Maatilan töistä mindfullnessiin
Vuodesta 2014 asti toiminut vanha suomalainen matkailumaatila on oman lajinsa erikoisuus matkailupalvelujen tarjonnassa. Hyvien ja rauhallisten yöunien lisäksi tila
tarjoaa teemapäiviä ja kursseja.
– Työhyvinvointipäivä räätälöidään ryhmän omien intressien mukaan. Ohjelmassa voi olla hengitysharjoituksia, improvisaatioita äänen kanssa tai oman itsensä rajojen
ylittämistä tavalla tai toisella, Haavisto kertaa.
Laulua aktiivisesti harrastaneena äänenkäyttö ja oikeanlainen hengitystekniikka on Haavistolle yksi sydämen asioista.
– Kuulen helposti jo ihmisen äänestä onko hengitysyhteys kunnossa. Sitä kautta toimii myös ihmisen kehon kuuntelu.
Tilalla on tarjolla myös muuta yhdessä tekemistä aina maatilan töistä mindfulnessleireihin. Laululle on omistettu oma Laulunkieli-kurssi.
– Eija Ahvo käy meillä vetämässä improvisaatioharjoituksia. Luovia ryhmiä vetää Haaviston omat muusikkolapset. Kursseilla hyödynnetään heidän taitojaan mm. ammattisäveltämisestä, musiikkipedagogiasta, striimauksesta ja tanssista aina perinteisiin viulistien taitoihin asti.
– Mikki Paajanen taas vastaa taide- ja maalauspuolesta.
Haavisto sai toiminnastaan Framin Start Again-tilaisuudessa kunniamaininnan vuonna 2014.
– Osallistuin tapahtumaan kritiikin ja kehittymisen takia.
Tila kuuluu myös Green Care -ohjelmaan.
– Päiväryhmiä on silloin tarvittaessa vetämässä myös psykologi tai psykoterapeutti.
Meitä pysäytetään
– Rehellinen ja tavallinen työ, koko päivän puuhastelu, joka ei ole suorittavaa, Haavisto listaa rehellisen läsnäolon peruspilareita.
– Joskus ihminen vaatii pakollisen pysähtymisen, että pystyisimme näkemään mitä meille todella tarjotaan.
Haaviston mukaan pilviin tai kuplaan ei saa kuitenkaan sukeltaa. Hänen jalkojaan pitää konkreettisestikin maan pinnalla tilan historia ja ajatus menneistä sukupolvista.
– Mieheni on maatöiden aikana löytänyt pelloilta kivikirveen teriä. Samanlainen terä löytyi myös päärakennuksen korjauksen yhteydessä. Tällä alueella on asunut ihmisiä
jo 5000–7000 vuotta sitten.
Ehkä senkin takia tilan väen on helppo nojautua siihen, että rakennukset kehittyvät ajallaan ja elävät omaa elämäänsä.
– Me tyydymme täällä keskeneräisyyteen ja siedetään keskeneräisyyttä, Haavisto lupaa.
Radio on vain rekvisiittaa
Viime vuonna SeAMK:n opiskelijat opettaja Jenny Janhusen johdolla tekivät opinnäytetyönsä Olo Tilasta. Aihe ja teema oli Kestävän kehityksen matkailu.
– Me käytämme sänkyjä lukuun ottamatta kaikessa muussa hyödyksi vanhaa. Kalusteet ja tapetit ovat vanhoja. Kaivoimme myös vanhat hirsiseinät osittain esiin, Tiina Haavisto luettelee.
Päätalon tuvassa hurisee vanha jääkaappi. Sitä säestää vain puiden ritinä vanhassa hellassa. Muita ääniä ei kuulu. Vanha radio on pöydällä pelkästään rekvisiittaa.
– Keittiöön tulee seinähanasta vain kylmä vesi. Sisävessa talosta löytyy. Haavistot jättivät navettaan lehmien parret ja sikojen karsinat ennalleen. Maitohuone muutettiin napposuihkuksi. Kotapata tarjoaa lämpimän veden. Kaikki vesi on lähdevettä. Vanha riihi sai pitää mustan pintansa. Lato on sisustettu heinäseipäillä, räsymatoilla ja muilla vanhoilla rekvisiitoilla.
Ympäri maailmaa saapuneet vieraat ovat olleet osin haltioissaan.
– Minä olen niin onnellinen, taannoinen ulkomaalaisvieras huokaisi.
Siihen riitti silloin pihan rauha, riippukeinu ja kupillinen kahvia.
