Oma viljelypalsta on tärkeä, sadon lisäksi odotettuja ovat myös ystävien tapaamiset

Heti vapun jälkeen ja usein jo ennen sitä alkaa Vaasan kaupungin viljelypalstoilla muurahaispesämäinen kuhina. Oman maan viljelystä innostuneet kaupunkilaiset pääsevät maatöiden kimppuun.

– Meillä tämä alkoi kolme vuotta sitten. Etsimme täältä Kotirannan alueelta palstaa, mutta kaikki olivat varattuina, Maire Ojanperä muistelee kuin eilistä päivää.

Sitten eräs rouva tuli kysymään etsimmekö palstaa. Hän luovutti palstansa meille, kun oli hoitanut sitä jo yli 20 vuotta.

Maire Ojanperä on siitä asti hallinnut palstaa. Viereisellä palstalla on maata kääntämässä poika Heikki. Hän tulee yhdessä äitinsä kanssa palstalle maahommiin. Yleensä kaikki palstanvuokraajat ovat avuliaita,ystävällisiä ja myös seurallisia. Samoin pyrkivät Ojanperät olemaan.

– Täällä taitaa olla koko ajan kaikki palstat varattuina. Tämän viereisen saimme, kun sitä ei ollut käännetty ja kyselin sen perään, Heikki kertoo.

– Kun yksi viljelypalsta vapautuu, täällä on usein lähes kilpajuoksu sinne, Heikki jatkaa.

Apua saa ja tarjotaan

Maire Ojanperä selventää, että hän asuu omakotitalossa, jonka piha on niin varjoisa, että siinä on vaikeampi kasvattaa mitään.

– Maa taitaa olla myös köyhtynyt, kun olen kasvattanut siinä samoja lajeja liian pitkään.

Ojanperät käyvät viljelykauden aikana palstallaan pari-kolme kertaa viikossa parista tunnista muutamaan tuntiin kerrallaan. Kahvit ja eväät ovat mukana ja vähintään yhtä tärkeää kuin palstanhoito ja viljely tuntuu olevan maailmanmenon pohtiminen naapuriviljelijöiden kanssa.

Suurin osa Kotirannan viljelijöistä on maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään. Siksi myös eri palstoilla kasvatetaan hyvin erilaisia kasveja.

– Heillä on tietysti omat ruokakulttuurinsa ja sen vuoksi viljelevät erilaisia yrttilajeja, Heikki pohtii.

Ojanperät kehuvat lähes kilvan monien kanssaviljelijöiden ahkeruutta.

– Eräältä palstalta noukitaan Pohjolan lyhyessä kesässä kolme satoa. Sitä voi moni yrittää, mutta jää tekemättä, Heikki ihmettelee.

Yli 30 lajiketta joka kesä

Ojanperien viereisellä palstalla ahkeroi Christina Käld. Kun Käldin ansiotyöura loppui 18 vuotta sitten, hän löysi vapautuneelle ajalleen palstaviljelyn ihanuuden.

– Käyn täällä melkein joka päivä, Käld sanoo ja levittelee palstojen välisille käytäville kulkumattoja.

Käld on hoitaa kahta palstaa yksinään ja yleensä pyöräilee keskustasta Kotirannalle. Sadonkorjuussa on sitten käytettävä autoa apuna.

– Kasvatan joka kesä yli 35 eri lajia vihanneksia ja 14 eri yrttiä. Minulla on sellaisiakin lajeja, joita ei kellään muulla täällä ole, kuten latva-artisokkaa, maissia ja parsaa.

– Aloitan jo maaliskuussa kasvattamisen kotona ruukuissa.

Erityisesti tänä keväänä viljelypalsta on ollut Käldille kuin taivaan lahja. Hän oli käynyt jumpassa ja kuntosalilla ja kaupungilla ennen koronaa.

– Onneksi tuli viljelykausi. Olen ollut kotona kaksi kuukautta aivan yksin. Jos tätä ei olisi tullut, olisin varmaan tullut hulluksi, Käld huudahtaa ja jatkaa kevään tärkeitä maanmuokkaus- ja kylvöaskareita viljelypalstallaan.