Loppuunpalaminen vaanii ylitunnollisen uhkana
Burnout väijyy lakkaamatta silloin, kun ylitunnollisuus ja miellyttämisen halu yhdistyy hallitsemattomaan työnkuvan laajennukseen, tuen puutteeseen, sisäilmaongelmiin ja huonoon työilmapiiriin.
Unelma-ammatti alkoi vääjäämättömästi muuttua ylitsepääsemättömäksi. Lapualainen fysioterapeutti Anna-Kaisa Puhto on kulkenut läpi pitkän ja synkeän tien. Burnout tuli tutuksi.
– Työ, mitä rakastin yli kaiken, ei lopulta tuntunut enää samalta, Puhto muistelee.
Hän toimi Lapuan kaupungin kotihoidon palveluksessa kolme vuotta.
Kun ihmiseltä viedään mahdollisuus tehdä työnsä kunnolla, voivat seuraukset olla turmiollisia.
– Olin roolissani yksin, eri työtehtävien vuoksi en tuntenut kuuluvani työyhteisöön. Työnkuva laajeni jatkuvasti ja isoja päätöksiä piti tehdä yksin, päätöksiä, jotka eivät edes kuuluneet minulle, Puhto kertoo.
Hän korostaa työilmapiirin merkitystä. Sillä saadaan paljon niin pahaa kuin hyvääkin aikaan.
Lue myös
Kesäloma romahdutti
Kesälomalle Puhto jäi lopen uupuneena.
– Kolmen lomaviikon jälkeen tuli romahdus, hän muistelee.
Monen kuukauden unettomuus, keskittymiskyvyn puute ja yllättävä kyynistyminen unelmatyöhön tekivät tehtävänsä.
– Soitin lomalta työkaverille, joka patisti minut työterveyteen.
– Työuupumus ei ole varsinainen diagnoosi. Masennus sen sijaan diagnoosista käy.
Masennusseulat paljastivat Puhdon keskivaikean masennuksen. Myös fyysisesti toimintakyvyttömänä oleminen oli aina toiminnallisesti aktiiviselle ihmiselle vaikea hyväksyä.
Alkoi pitkän ajan kuntoutuminen. Psykologikäynnit kerran viikossa alkoivat muutaman kuukauden jälkeen avata solmuja. Ilman terapiaa Puhto ei olisi oivalluksia tehnyt.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.– Terapia sai minut tajuamaan, että tämä ei ole minun oma vikani. En olisi pystynyt tilanteeseen itse vaikuttamaan, vaikka lopulliseen romahdukseen vaikutti osaltaan myös isän kuolema.
Terapian tukena olevan lääkityksen tasapainoon saattaminen kesti aikansa. Työssä poissaoloa kertyi lopulta puoli vuotta.
Kohti suihkuharjoitusta
Kaikkea sairaslomansa aikaisia tapahtumia Puhto ei vieläkään muista. Paluu kohti terveyttä alkoi pikkuhiljaa terapian edistyessä ja oikealla lääkityksellä.
– Ensimmäinen käytännön harjoitus oli käydä suihkussa ajattelematta mitään muuta kuin itse suihkua. Tulevia suunnitelmia ei siellä saanut ajatella. Harjoitus oli vaikea, Puhto myöntää.
Suihkusta siirryttiin keittiöön. Ruokailun jälkeen astioita ei saanut korjata heti pöydästä pois.
– Minun piti pakottaa itseni vaadittuun 15 minuutin ruokalepoon sohvalla.
Terapian avulla Puhto oivalsi myös sen, että suorittajuus on pakokeino todellisuudesta. Onnellisen ja turvallisen lapsuuden elänyt Puhto tietää myös sen, että kaikki juontaa juurensa lapsuudesta. Sisarussarjan keskimmäisellä on aina vaara jäädä huomaamatta osittaiseen paitsioon.
Kun on pakko
Muutos tapahtuu silloin, kun sen on pakko tapahtua. Ilman romahdusta Puhto ei olisi elämää tervehdyttäviä oivalluksia tajunnut.
– Terapia opetti, että mitään en olisi voinut tehdä toisin. Silti syyllisyys töissä poissaolosta vaivasi.
Puolen vuoden sairasloman jälkeen Puhto palasi töihin 50-prosenttisesti.
– Palasin eri yksikköön ja tein osa-aikaista työtä vuoden verran. Yritin palata täysiaikaiseen työhön, mutta se ei onnistunut.
Työympäristö ja -tavat muistuttivat liikaa menneestä. Puhto irtisanoi itsensä. Loppukuntoutuminen saattoi alkaa, vaikka burnout aina jälkensä jättääkin ja keskittymiskyvyn puute korjaantuu vasta ajan saatossa.
Uusi tilaisuus
Ajatus yrittäjyydestä oli vuosien saatossa ja tavan takaa itänyt Anna-Kaisa Puhdon mielessä.
– Kävin itse jumpalla tällä paikallisella crossfit-salilla.
Kun tuttu sali tuli myyntiin, päätti Puhto tarttua tilaisuuteen.
– Pieni asiakaskunta oli jo valmiina, samoin laitteet. Siitä oli hyvä lähteä kehittämään toimintaa, vaikka mitään tajua minulla ei yrittäjyydestä ollutkaan, Puhto myöntää.
Haasteita hänellä on yritystoiminnan alkutaipaleella riittänyt. Liiketoimintasuunnitelman tekeminen yhdistettynä keskittymiskyvyn puutteeseen aiheutti turhatumista. Salin entisen omistajapariskunnan tuki on tullut tarpeeseen, samoin yritysneuvojan.
Nyt, kun toiminta on lähtenyt käyntiin, voi Puhto tehdä jo johtopäätöksiä.
– Tämä on ihanaa työtä, en vaihtaisi tätä entiseen. Haasteita riittää, mutta saan tehdä asioita omalla tavalla. Itsensä toteuttaminen on parasta, Puhto toteaa.
Viime syksynä liikuntapalvelutoiminnan aloittanut Puhto aikoo ensimmäisenä vuonna saada kaikki perusasiat kuntoon ja laajentaa asiakaskuntaa.
– Sen jälkeen on vuorossa fysioterapian kehittäminen toiminnan ympärille sekä elämäntapamuutosryhmien käynnistäminen. PhysioTrainer -koulutus on poikkeuksellisen vuoden takia yhtä jaksoa vaille valmis. Suunnitelmissani on myös lisätä ravitsemusvalmennusta.
Puhdon salilla, ja myös ulkona, pidetään kunnosta huolta toiminnallisen liikunnan avulla.
– Nuorin asiakkaani on 6-vuotias ja vanhin yli 70-vuotias. Kaikki pystyvät tekemään samaa treeniä, vain painot ja liikkeiden skaalaukset vaihtuvat asiakkaan toimintakyvyn mukaan.
Tänä päivänä Puhto on rehdisti ylpeä itsestään. Kokemuksistaan hän on valmis kertomaan, ihan omana itsenään.
– Jos jotain olen oppinut niin sen, että maailma ei tule valmiiksi suorittamalla.
Puhdon terapiassa oppimaa:
- Burnout ei ole oma vika.
- Loppuunpalaminen on tunnollisen ja kiltin ihmisen sairaus.
- Kaikkia ei tarvitse, eikä voi miellyttää.
- Laita asiat tärkeysjärjestykseen.
- Löydä terve itsevarmuus ja terve itsetunto.
- Mahdollisten uusiutuvien oireiden tunnistaminen helpottuu.
- Omat kestokyvyn rajat ovat tiedossa.
- Etsi oma rentoutuskeino, esim. luonto.
- Opettele elämään tässä ja nyt.
