Korkea aika muutokseen
Suomalaiset liikkuvat liian vähän. Yhtä poppaskonstia ei ole olemassa, mutta pian on kiire korjata paheneva liikkumattomuuden tilastokäyrä.
Hyvinvointi ei ole aivan helppo asia. Ja tuskin koskaan staattinen tila. Kaikki kuitenkin haluavat mieluummin voida hyvin kuin pahoin.
– Elämäntapamme ovat muuttuneet. Työelämän ja tekniikan kehitys ovat myös vähentäneet arkiliikunnan tarvetta, millä on omat vaikutuksensa kokonaisliikkumiseen ja myös hyvinvointiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin terveysliikunnan asiantuntija Juha Vuorijärvi pohtii.
Arkiliikunnan pikkuhiljaa edenneellä vähentymisellä on yllättävän isot vaikutukset.
– Nykyään osa ihmisistä lähtee erikseen liikkumaan. Se on sinällään hyvä asia, mutta ei täysin korvaa sitä arkiliikunnan katoamista, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kehittämisylilääkäri Marjo Iivonen-Lahti kuvailee huolestuneena. Molemmat työskentelevät sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilassa.
Lasten ja nuorten liikkumattomuus huolestuttavaa
Mitä me itse voimme tehdä, kun lasten ja nuorten liikunta vähenee koko ajan?
– Kuntien kannattaisi satsata mahdollisimman paljon liikuntapaikkoihin ja toivoisin, että koulupäiviin saataisiin vielä lisää liikuntaa vaikka niin, että koulujen tiloissa pidettäisiin erilaisia liikuntaan liittyviä kerhoja, Iivonen-Lahti toteaa.
Iivonen-Lahti on erityisen huolissaan eteläpohjalaisten lasten lisääntyvästä lihavuudesta.
– Täällä on maan keskitasoa enemmän ylipainoisia lapsia ja nuoria, 15-20 vuoden päästä he ovat aikuisia, jolloin täällä sairaalanmäellä näemme ehkä kasvavat potilasmäärät.
Uudet liikkumissuositukset
Uusissa liikkumisensuosituksissa huomioidaan riittävä uni, paikallaan olon tauot, liikuntasuoritukset ja liikuskelut.
– Uni, liikkuminen ja ravitsemus vaikuttavat yleiseen energiatasoon ja ne ruokkivat toinen toisiaan.
– Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti uneen, hyvä uni puolestaan tuo virkeyttä ja energiaa liikkumiseen. Ravitsemus tietysti vaikuttaa kaikkeen, Vuorijärvi muistuttaa.
Vuorijärvi kiittelee liikuntasuositusmuutoksia siinä mielessä, että niissä kannustetaan vähäisenkin liikkumiseen.
Yksikin askel on parempi kuin ei yhtään.
– On äärettömän tärkeää, että ihmiset ymmärtävät yhdenkin askeleen olevan parempi kuin ei yhtään.
Iivonen-Lahti nyökyttelee vierellä ja toivoo tulevaisuudessa olevan enemmän elintapaohjauksen palveluita tarjolla.
– Meillä on ostettavissa personal trainer-palveluita, mutta kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta niitä hankkia.
– Tarvitaan matalan kynnyksen avun paikkoja, mutta tarvetta on myös maakunnalliselle elintapaohjauksen osaamiskeskukselle, joka kokoaa asiantuntijuuden yhteen paikkaan.
Lisää liikettä arkeen ja vapaa-aikaan
15-vuotiaista nuorista vain joka viides liikkuu suositusten mukaan. Pudotus alakouluikäisistä on merkittävä. Siihenkään ei Vuorijärven mukaan ole yhtä keinoa korjata tilastoja.
– Tarvittaisiin ehkä lisää sellaisia harrastusryhmiä, joissa voisi harrastaa myös harvemmalla tahdilla. Kun lapsi vanhenee ja kiinnostus aktiiviseen harrastamiseen vähenee, se loppuu silloin osittain myös tuon puutteen vuoksi kokonaan, Vuorijärvi harmittelee.
Vastaavasti aikuisten puolella Iivonen-Lahti kaipaisi mahdollisimman laajasti matalan kynnyksen erilaisia ryhmiä, joissa voisi käydä kukin omalla tasollaan vaikka kerran viikossa.
– Liikunta on myös kallistunut ja senkään ei soisi estävän kenenkään liikuntahalua. Voisiko meillä olla ilmaispäiviä esim. kuntien liikuntatiloissa, kuten erilaisissa halleissa.
Säännölliseen liikkumiseen yhdistettyjä terveyshyötyjä:
Aikuiset
• Alhaisempi riski sydän- ja verisuonitaudeille
• Alhaisempi riski korkeaan verenpaineeseen
• Alhaisempi tyypin 2 diabetesriski
Lapset ja nuoret
• Parantanut painonhallinta
• Parantunut kognitio
• Pienentynyt masentuneisuuden riski
Liikkumattomuuden yhteiskunnalliset kustannukset vuodessa 3200–7500 M€
- Terveydenhuollon suorat kustannukset 600 M€
- Tuloverojen menetys 1 400–2 800 M€
- Tuottavuuskustannukset 900–3800 M€
- Maksetut työttömyysturvaetuudet 30–60 M€
- Ikääntyvien koti- ja laitoshoidon kustannukset 150 M€
- Syrjäytymisen kustannukset 70 M€
Kaikki eivät innostu samasta asiasta
– Toiset saavat liikunnasta valtavan endorfiinipommin, joka luo valtavan hyvän olon tunteen. Toisille se taas ei ole niin voimakas, vaan mahdollisesti pitää itse palkita itseään kun on taas kerran löytänyt aikaa ja halua liikkua, Vuorijärvi kertoo.
Iivonen-Lahti kertoo omasta kokemuksestaan, että perheen sisälläkään kaikki eivät halua liikkua samoissa harrastuksista.
– Pitää ymmärtää, että antaa varsinkin jokaisen lapsen löytää oma liikunnan ilonsa. Kun sen sitten löytää, sitten riittää kannustus, kuskaus ja kustantaminen.
Asenteiden muuttaminen tai ainakin uuden mahdollisuuden antaminen voisi myös saada monet liikkumisen imuun.
– Jos joskus kouluiässä inhosi maastohiihtoa, niin sitä voi silti kokeilla. Välineet ovat kehittyneet ja muutenkin voi olla, että löytää aiemmin inhoamastaan lajista uusia puolia, Iivonen-Lahti perustelee.
