Enää hormi puuttuu
Kesäkeittiötä suunniteltiin ja rakennettiin sen mukaan mitä kierrätettyjä materiaaleja oli käytettävissä. Kesäkeittiö muuntautui myös kesäolohuoneeksi.
Kesäkeittiö oli tarkoitus varustaa vanhalla puuhellalla, mutta se osoittautui tarkoitettuun tilaan liian suureksi. Nyt uusi keittolevyllinen kamiina odottaa kulmassaan enää hormia.
– Täällä voi tehdä lättyjä pitkälle syksyyn, isokyröläinen Sami Saari vakuuttaa.
Sisustuskin kierrätettyä
Saari sanoo kesäkeittiön toisen päädyn olevan vaimon hallinnassa, toinen hänen.
– Kyllä vieras heti sisään astuessaan huomaa kumpi puoli kuuluu kummallekin, Saari naurahtaa.
Kesäkeittiön sisustustavarat on hankittu pääasiassa kirppu- tai rompetoreilta, tekstiilejä lukuun ottamatta. Myös rakennustarvikkeet on lähes kaikki kierrätettyjä. Vanhan kyltin Saari muistelee olevan Lehmäjoen vanhan osuuskaupan jäämistöstä. Muutkin tarvikkeet ovat paljolti Isonkyrön kunnan alueelta hankittuja.
– Ainoastaan pieni tiskiallas on facebookin roskalavalta Seinäjoelta.
Seinien kauniisti ruostuneet metallilevyt ovat vanhan ladon peruja.
– Yksi niistä on haulikon haulien reikiä täynnä. Olisi mielenkiintoista tietää silloisten tapahtumien kulkua, Saari pohtii.
Lapsuuskodin pihapuuta
Saaren tontti rakennuksineen on kallion kupeessa, itse talo on rakennettu kalliolle. Kesäkeittiö on rakennettu betonilaattojen ja harkkojen päälle. Rakennuksen alaosa on hirttä. Siitä Saari rakensi niin kauan kuin sitä riitti. Yläosan runko on tehty vanhoista lankuista, ulkovuoraus laudoista.
– Suunnitelmat etenivät sen mukaan mitä materiaaleja oli saatavilla.
Sisäkaton kattolevyt Saari on ostanut, lauta on ylijäämätavaraa joko oman tuvan työmaalta tai saatu tuttavien työmailta.
– Lehtikuiset lattialankut ovat lapsuuskotini pihapuusta.
Kamiinannurkkauksen Saari on luonnollisesti muurannut senkin itse.
Talvella suurin osa sisustustavaroista, tekstiilejä lukuun ottamatta, jää paikoilleen.
– Puutarhakalusteet saavat keittiöstä suojan talven ajaksi, Saari sanoo.
Ideoita rakentamiseen ja sisustamiseen pulppuaa Saaren päässä ilman hänen satunnaisesti katsomia alan tv-ohjelmiakin. Vaimonkaan osuutta hän ei halua asiassa vähätellä.
Vanha bensiinikioski
Muiden rakennusten tapaan myös puutarhavaja on syntynyt Sami Saaren omasta päästä. Mistäpä muusta intohimoinen vanhojen bensamittarien keräilijä ja entisöijä olisi innoituksen vajaan saanut kuin alan maailmasta.
-Katselin vanhoja kuvia vanhoista bensiinikioskeista. Niitä malleja olen siinä jäljitellyt, Saari sanoo.
Shell-puutarhavajan runko on lankkua, seinät paksua paneelia.
-Valkoisen ja harmaan valitsin sen jälkeen, kun ovien vanhanpunainen väri oli jo selvillä.
Puuvajan öljytynnyrit
Saaren perheen talo ja autotalli valmistuivat reilu 10 vuotta sitten. Sen jälkeen tontille ilmestyi ensimmäisenä puulato.
-Käytin siinä samoja hirsiä, mitä on kesäkeittiössä, Saari sanoo.
Hirsiä hän muokkasi latoon sopiviksi moottorisahalla ja kirveellä.
Ladon seinustalla roikkuu vanhoja työkaluja, edustalla on pino vanhoja tynnyreitä.
-Ne ovat kaikki Suomessa eri aikoina toimineiden öljy-yhtiöiden tynnyreitä. Mukana on erikoisempi Viron OKO-bensaa -tynnyri.
Tynnyrit olivat taannoin esillä Isonkyrön Sirpistä Puimuriin -näyttelyssä. Siellä Saaren juttusille tuli vanha mies. Pelkkä OKO-tynnyrin näkeminen sai miehen välittömästi sylkemään tynnyrin eteen. Bensaa kutsuttiin aikanaan Viron paskabensaksi. Bensa oli tislattu Viron palavakivestä. Se oli todella rikkipitoista ja haisi todella pahalle.
-Vanha mies muisti vieläkin sen hajun.
Mitä seuraavaksi?
Sami Saaren keräämiä ja entisöimiä bensapumppuja on esillä Vaasan Auto- ja moottorimuseossa. Hän toivoo, että ne kaikki olisivat joskus nähtävillä yhdessä paikassa. Suunnitelmissa on mennä esittelemään jälleen osaa kokoelmasta heinäkuun lopulla pidettävään Sirpistä Puimuriin -tapahtumaan.
Uusia rakennussuunnitelmia Saarella ei juuri nyt ole.
-Seuraava kesä mennään lasten jalkapalloharrastusten parissa ja vaimon suunnitteleman ”työlistan” mukaan, Saari sanoo.
Siihen asti ihaillaan kesäkeittiön räystäslaudoissa pesivää leppälintua.
