Koristepuutarhassa omenapuu voi kantaa myös posliinista hedelmää
Koristepuutarhassa voi parin vuoden aikana saada paljon näyttävää aikaiseksi. Ilman hyvää pohjatyötä se ei olisi ollut näin sujuvaa.
Kauhavalainen Merja Virtakangas kiittelee nyt keskustaan muuttanutta appeaan.
– Hän teki vuosikymmenien saatossa tässä kotitilallaan todella hyvät pohjatyöt. Sitä boheemiuutta on ollut helppo jatkaa, Merja Virtakangas naurahtaa ja antaa katseen kiertää koristepuutarhassa.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.Kauhavalaista puutarhaa koristaa kirkkaanpunaisten pelargonioiden lisäksi muhkea määrä vanhoja esineitä. Ompelukoneet, heteka petauspatjoineen ja omenapuiden oksilla ketjuilla riippuvat kahvikupit erottuvat joukosta ensimmäisinä. Joka askeleella, ja kääntyy katse mihin tahansa, osuu mielenkiintoisia yksityiskohtia silmään.
– Tila oli viimeisinä vuosina ennen meidän tuloa pienimuotoinen kotieläinhoitola. Kun lehmät laitettiin tilalta pois vuonna 1988, tarjosi appeni monille elämän kolhimille eläimille leppoisan vanhuuden, Virtakangas ihastelee.
Linnunpönttöjä pihapiirissä on lähes 60, osa vuosikymmeninen takaisia, osa uusia.
Yksissä tuumin
Merja Virtakangas ja avopuolisonsa Janne Huhtamäki ovat koristaneen pihapiiriä yhteistuumin.
– Ideat ovat monen asioiden summia. Kaiken pitää kuitenkin olla yhtä luonnon kanssa. Esineen tai tavaran täytyy tuntua kuuluvan juuri sille paikalle missä se on. Talon energiaa ja henkeä pitää pystyä haistelemaan.
Merja Virtakangas ei epäröi tunnustaa ideoidensa olevan toisinaan kohtalaisen lennokkaita.
– Janne keksii sitten tarvittaessa keinon palauttaa minut maan pinnalle. Mutta hän keksii myös korvaavia ratkaisuja, joihin voin olla itsekin tyytyväinen, Virtakangas myöntää.
Monet pihan esineistä ovat sukutilan tai sukutalojen vanhoista kätköistä löydettyjä, osan Virtakangas on ostanut kirpputoreilta tai nettikaupoista.
Talon energiaa ja henkeä pitää pystyä haistelemaan.
Koristepuutarhassa on aina uutta tulossa
Päivätyötä tekevä pariskunta ei haikaile pihan saattamista ”valmiiksi” asti.
– Kyllä me kesän asumme käytännöllisesti katsoen ulkosalla. Rapsimista täällä riittää aina.
Ensi kesän salaojaremontti hillitsee vielä osaltaan lopullisten piharatkaisujen tekemistä. Tuleva myllerrys ei kuitenkaan estänyt tämän kesän puutarhanlaittoa ja somistamista. Talven suojassa olevat tavarat pariskunta kantoi kevään tullen innolla ulos ja esille.
– Sitä voisi kutsua rituaaliksi. Nyt se alkaa!
Äänimaljat hoitavat ja kunnioittavat myös luontoa
Luoman vartta kulkee alustavasti raivattu polku. Vähäsateisena alkukesänä vettä on luomassa vähän ja luonnon vehreyskin vasta orastaa, mutta viitteet tulevasta on jo havaittavissa.
– Kävelemme tulevaa retriittipolkua pitkin, Merja Virtakangas kertoo.
Hän on toiminut kosmetologina 15 vuotta ja joogaopettajana 10 vuotta. Opiskelu alalla jatkuu, ja viimeisimpänä Virtakangas on hankkinut oppia äänimaljakursseilta.
– Vedellä täytettyjä tai vedessä olevia maljoja soitetaan erityisellä kapulalla, malletilla. Käytössä on myös reunoilta soitettavia maljoja.
Virtakangas kertoo maljoja soitettavan yleisimmin ”kuivina” äänimaljarentoutuksissa tai -hieronnassa, mutta niidä voidaan soittaa myös vedessä.
Maljojen äänten eri taajuuksien uskotaan vaikuttavan ihmiskehon eri osiin.
– Osa asiakkaistani rentoutuu äänimaljaterapiassa, osa aktivoituu. Jotkut eivät reagoi millään lailla ja sekin on ihan ok, Virtakangas toteaa.
– Tasaisen ja staattisen äänen uskotaan tuovan kehoon positiivisuutta ja vievän pois negatiivisuutta. Resonaatiovärinä hoitaa kehoa, laukaisee kehon lihasjännityksiä ja elvyttää verenkiertoa.
Luoman varren polulle äänimaljat sopivat Virtakankaan mukaan erittäin hyvin, sillä maljat hoitavat myös luontoa ja resonoivat luonnon kanssa.
- Kävelymeditaatio tekee ihmiselle hyvää. Täällä kuljettaessa me aistimme joka askeleen.
Reitin kääntöpisteessä luomaa halkaisee sileä kallio. Metsän kielomeri yltää rantaan asti. Paikan mystisyyden isäntäväki on pannut merkille jo kauan aikaa sitten.
