Article image
Arto Hinssan autotallista löytyy Jopoa muistuttava Tunturi Poni.
02.06.2022
Terveys ja hyvä elämä

Vanhojen pyörien uusi elämä

Teksti: Viivi Hinssa
Kuvat: Viivi Hinssa ja Petra Fager

Löytyykö sinultakin Jopo? Jokaisen polkupyöränä tunnetut Jopot yleistyivät Suomessa, kun Helkama alkoi tuottamaan näitä vuonna 1965.

Pyöriä on eri kokoisia, joten pyöräilijöitä löytyy monesta ikäluokasta. Jopoja on kehitetty koko ajan ja niitä löytyykin nykyään yhä useammasta mallista sekä väristä. Pyörät ovat aktiivisesti suomalaisten käytössä, ja vanhatkin Jopot elävät yhä tarinaansa. Lukijamme kertoivat meille tarinoitaan vanhoista Jopoista ja niiden matkoista.

Kunnostettu pyörä syntymäpäivälahjaksi

Vaasalainen Petra Fager sai oman Joponsa 30-vuotislahjaksi, mutta aikaisemmin pyörä majaili hänen isovanhemmillaan. Alunperin Fagerin äiti oli saanut pyörän vuonna 1968 ja se oli runsaassa käytössä ajokortin saamiseen ja muuttoon asti.

– Ihastuin pyörään jo nuorempana, ja se olikin varmaan syy siihen, miksi tämän kyseisen Jopon sitten sainkin lahjaksi, Fager hymähtää.

Petra Fager
Petra Fager sai oman Joponsa 30-vuotislahjaksi, kun oli ihaillut sitä vuosien ajan.

Pyörä oli päässyt kulumaan ajan saatossa ja sitä täytyikin kunnostaa ennen, kun se annettiin lahjaksi.

– Mieheni vaihtoi Jopoon veljensä kanssa kuluneita osia, kuten satulan, soittokellon ja ohjaustangon käsiotteen. Kunnostuksen jälkeen vanhan pyörän punaruskea sävy päivitettiin vaalean liilaksi.

Jopo
Fagerin äiti oli saanut pyörän vuonna 1968, ja vuosien jälkeen se kunnostettiin uuteen uskoon.

Fager korostaa Jopojen nostalgista arvoa, varsinkin, kun pyörillä on oma tarinansa taustalla:

– Itse ajan pyörällä kesäisin leppoisia fiilistelyajoja. Jopon selkään istuessa tulee heti kesäinen ja nostalginen olo.

Jopolla on tunnearvoa

Lukijamme vastasi Jopo-kyselyymme ja vastauksessa korostaa, kuinka merkittävä oma Joponsa hänelle on. Hän peri pyöränsä isänsä äidiltä, ja tämä pyörä onkin peräisin 70-luvulta. Sitä on ajan kuluessa myös kunnostettu, sillä varaosia on täytynyt vaihtaa ja ruostekin kuulsi läpi alkuperäisestä maalista.

– Isä laittoi Jopon minulle uuteen uskoon, että nuorena pääsin pyöräilemään paikasta toiseen. Jopossa ei ole vaihteita, mutta alamäkeen se kulkee paremmin kuin monet uuden karheat pyörät, lukija hehkuttaa.

Jopoihin liittyy paljon muistoja ja niillä on käyttäjilleen paljon tunnearvoa.

– Monet kilometrit Jopo on nähnyt ja kokenut, mutta aina on perille päästy ilman mitään hajoamista, lukija mainitsee.

Lukija kertookin, että Jopo tulee kulkemaan hänen mukanaan vähintään toisena pyöränä loppuelämän ajan.

Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Mainos päättyy

Pelastettu alkuperäiskuntoinen Jopo

Jarmo Mäkiranta näkee, että alkuperäiskuntoinen Jopo on todella arvokas pyörä:

– Näin 2000-luvun alkupuolella, kun vanhaa varastorakennusta tyhjennettiin ja sieltä löytynyt 1971 vuosimallin Jopo oli vaarassa joutua romuksi. Päätin sitten pelastaa pyörän ja ostaa sen, Mäkiranta kertoo.

Kultaisen värinen pyörä on edelleen alkuperäisessä kunnossa ja siinä on juuri Jopoon kuuluvat osat yhä kiinni.

– Jopoani on harvinaisen hyvin säilynyt, ja sitä on yritettykin ostaa, mutta en halua luopua siitä, Mäkiranta toteaa ylpeänä.

– Se on ollut ainoastaan minulla käytössä, ja Jopolla pääsenkin pyöräiltyä mukavasti kauppaan, hän jatkaa.

Tunturi Poni polkupyörä ja Arto Hinssa
Arto Hinssan autotallista löytyy Jopoa muistuttava Tunturi Poni.

Jopo sekoitetaan usein Tunturi Poniin

Vuosien varrella Jopojen rinnalla on kulkenut samankaltaisia pyöriä, mutta vain eri merkeiltä. Tervajokelaisen Arto Hinssan autotallista löytyy Jopoa muistuttava Tunturi Poni, joka on ominaisuuksiltaan kuitenkin hieman erilainen.

– Siskoni sai tämän kyseisen pyörän 70-luvun alussa ja se kulki hänen mukanaan opintojenkin perässä, Hinssa kertoo.

Hinssa mainitsee, että he olivat ylpeitä Poni-pyörästään, vaikka Jopot olivatkin jo silloin hyvin suosittuja.

– Eroavaisuuksia ulkonäöllisesti ei ole paljon, mutta pyörän runko ja valmistustapa oli erilainen, Hinssa avaa.

Käyttövuosien jälkeen Poni päätyi varastoon, josta Hinssa otti tämän kotiinsa kunnostettavaksi. Pyörä oli päässyt ruostumaan, joten hän päätti purkaa sen osiin ja koota lopuksi uudelleen vaihtaen muutamia osia uusiin.

– Pyörä oli alun perinkin kirkkaan keltainen, ja kunnostaessa päätin pitää saman värin, Hinssa tähdentää.

Kunnostuksen jälkeen pyörä on päässyt käyttöön perheenjäsenillä ja se onkin kulkenut matkaa niin Seinäjoella kuin Vaasassakin.

Lukijoilta:

jopo

Muorilta peritty Jopo

”Tarkasta vuosiluvusta ei ole varmuutta, mutta isäni meinasi että 70-luvulta saattaisi olla. Jopohan on muoriltani (isäni äidiltä) peritty pyörä, jota en mistään hinnasta vaihtaisi! Jopossa ei vaihteita ole, mutta alamäkeen rullaa paremmin kuin monet uuden karheat pyörät.

Saadessani pyörän, yli kymmenen vuotta sitten, oli se jo melko huonossa kunnossa, ruoste puski läpi lähes joka paikasta keltaisen alkuperäisen maalin alta. Isin pikku tyttönä (josta maalin väri kertoo paljon) kuitenkin isä laittoi Jopon minulle ”uuteen uskoon” että nuorena pääsi kylillä kulkemaan.

Uusi maali, uudet renkaat, uusi lesta ja muuta pientä tilpehööriä on pyörään matkan varrella laitettu. Taidettu maalatakkin jo kahteen kertaan, minulla olon aikana. Monen monet kilometrit ja kylillä käynnit on Jopo nähnyt ja kokenut, mutta aina on perille päästy ilman mitään hajoamista/haavereita.

Pyörällä on paljon tunnearvoa ja tämän vuoksi tulee Jopo kulkemaan mukanani loppuelämäni, vähintään kakkos pyöränä.”

Jopo vuosimallia 1971

”Pyörä päätyi meille noin 20 vuotta sitten. Erästä vanhaa latoa tyhjättiin ja ohi ajaessani näin, kun jopoa nostettiin romukuorman kyytiin. Eihän sen voinut antaa romuksi mennä, joten kävin sen ostamassa.”

Suosittelisitko tätä artikkelia muille?

Anna arviosi klikkaamalla tähteä 1 - 5
3/5 - (2 votes)

Uusimmat kaupallisen yhteistyön jutut

Uusimmat videot

Uusimmat podcastit

Uusimmat blogit

Kaikki kirjoitukset