Saarimökillä lapsuuden kesät jatkuvat
Saarimökki houkuttelee Pöytäniemen perheen pääkaupunkiseudulta Vaasan saaristoon joka kesä. Perinne on jatkunut Juhan ja Sirpan lapsuudesta saakka, vaikka työura on vienyt perheen muualle päin asumaan.
Suomalainen vapaus. Sitähän se elämä saaristossa ja saarimökillä on. Saa hengittää. On tilaa. Arjen huolet unohtuvat ja mieli lepää. Niin aikuisella kuin lapsella.
– Kun tulimme tänne lapsena, emme käytännössä käyneet koko kesän aikana kaupungissa lainkaan, Juha ja Sirpa Pöytäniemen kolmesta lapsesta vanhin,
Joonas muistelee auringon lämmittämällä saarimökin terassilla kirkkaan meren kimmeltäessä silmiin.
Arjen huolet unohtuvat ja mieli lepää.
Samanlaista lapsuuden saaristoelämää elivät Sirpa ja Juha omalla tahollaan, Sirpa vanhempiensa huvilalla Raippaluodossa ja Juha sukuineen Vaasan Kynsiluodon vieressä.
– Tämän paikan historia alkoi suvussamme vuonna 1931, kun vaarini osti tämän huutokaupasta vaimolleen lahjaksi esikoisen syntymästä, Juha kertoo.
Tuore äiti ei asiasta ihastunut, vaan piti mykkäkoulua useamman viikon. Siihen aikaan nykyajan mukavuudet olivat ylellisyyksiä ja tavoiteltuja. Harvaa kiinnosti lähteä saaristoon alkeellisiin oloihin luonnon keskelle sieltä pois päästyään.
Saarimökkinä ollut pitsihuvila ränsistyi
Pöytäniemien saarimökki on viiden minuutin venematkan päässä Vaasan Gerbyn venesatamasta. Bengskäret on kymmenien hehtaarien kokoinen saari, jossa Pyötäniemen neljän hehtaarin tontti ulottuu sekä etelä- että pohjoisrannalle.
– Se on äärimmäisen kiva, että täältä löytyy aina tuuleton paikka. Varsinkin näin alkukesästä, kun tuuli voi olla aika kolea, Juha iloitsee.
1980-luvun lopussa Juha sai saaren omistukseensa, kun veljelle jäi perinnönjaossa muuta omaisuutta.
– Täällä on kyllä käynyt vuosien varrella paljon eri sukua ja ystäviä, varsinkin aiemmin joka kesän loppupuolella pitämissämme rapujuhlissa, Sirpa kertoo saaren kesäjuhlista.
Saaressa oli päärakennuksena alun perin vuonna 1893 rakennettu Villa Haga. Sitä ilmeisesti laajennettiin 1900-luvun alussa nykyiseen muotoonsa. Tuolloin pitsihuvila kuului baltiansaksalaiselle konsuli Eduard Trummerille. Huvila ehti mennä niin huonoon kuntoon, että 1990-luvun alussa se myytiin pois.
Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.– Huvila pystytettiin uudelleen tuohon Gerbyhyn Solasaarentielle. Meillä on haaveissa rakentaa samalle paikalle uusi päärakennus, Juha kertoo loppumattomista saariprojekteistaan.
– Ehkä ei enää samanlaista, mutta uusi kuitenkin.
Sitä varten saareen vedettiin viime kesänä sähköt ja tehtiin porakaivo, jolla saatiin juokseva vesi nykyiseen päärakennukseen sekä rantasaunalle.
Omia perunoita
Pöytäniemet tulevat keväällä huvilalleen ensimmäisen kerran heti jäiden lähdön jälkeen.
– Kyllä arkielämämme on siirtynyt vuosi vuodelta enemmän tänne muuksikin ajaksi kuin kesälomalla, Juha pohtii.
Omaa asianajotoimistoa vetävä Juha ja yksityisen päiväkodin omistava Sirpa ovat lopettamassa työuransa muutaman vuoden kuluessa, joten sitten pariskunnalla jää vielä enemmän aikaa yhteisille projekteille.
– Nyt keväällä saimme harvinaista kyllä verkoilla siikaa sekä myös muutaman upean kuhan. Ahvenia tulee tietysti niin paljon kuin jaksaa laittaa ja syödä, Sirpa kertoo saariston ruokalistasta.
Perunamaalle laitetaan joka kevät useampaa lajia.
– Tänä keväänä syötiin omia perunoita vielä maaliskuussa, Juha kertoo ylpeänä oman työn ja sadon antimista.
Kun tilaa on, huvilatontilta löytyy marjapensaita, omenapuita, perunamaa, kasvislaatikoita ja tietysti terasseja ja grillauspaikkoja sieltä ja täältä.
– En kyllä osaa olla vain paikallaan. Koko ajan jotain touhuan ja iltasaunan ja päivän päätteeksi nukun täällä paremmin kuin missään muualla, Juha naurahtaa.
Juhan vanhemmat vihittiin tornissa
Huvilan yhteydessä on vuonna 1891 rakennettu torni on nykyään vierasmökkinä.
– Siihen tehtiin ensimmäinen remontti 1992, jolloin mm. teetimme yläkatokseen alkuperäisen malliset lohikäärmeen päät, Juha Pöytäniemi muistelee.
Juhan vanhemmat on aikoinaan vihitty tornin ylätasanteella, ja nyt yläosa odottaa uudelleen maalausta.
Viime kesän ajan Juha teki töitä käytännössä koko kesän saaresta.
– Minulle työn tekeminen on ollut aina aamuisin tehokkainta. Herään aikaisin ja teen ansiotyötä iltapäivään ja sitten aloitan tämän alueen hoidon.
Työmaita saarimökillä riittää, sillä Juhan suunnitelmissa on ainakin uuden kunnon uimalaiturin teko, sekä ison terassin viimeistely lasten ulkokuntosalia varten.
– Tuohon laiturille on jo ponttonit ja kestopuut valmiina. Pojat ovat puolestaan hankkineet ulkokuntoiluvälineet jo, joten olisi niillekin saatava paikka tehtyä, Juha laskeskelee tulevan kesän urakoita hymyissä suin.
Kesäkeittiö on vielä vaiheessa, mutta riittävän laaja terassi oleskeluun on jo valmis.
– Olin siitä kesäkeittiöstä puhunut aika pitkään, kunnes Juha yhden kerran kertoi, että nyt selvisi mihin se tulee. Hän sitten rakensi ison terassin, johon se on tarkoitus tulevaisuudessa saada, Sirpa
Pöytäniemi naureskelee miehensä ehtymättömälle rakentamisinnolle.
