Article image
30.06.2022
Tapahtumat ja matkailu

Hei, me juonnetaan!

Teksti Hannele Norja
Kuva Liekki Promotion

Susanna Laine ja HP Parviainen juontavat Tangomarkkinoiden semifinaalin, perjantain viihdekonsertin sekä itse finaalin. Millä mielin markkinakulmilla kasvaneet tehtävään ryhtyvät? No, kysytään.

Koska olette tavanneet toisenne ensimmäisen kerran? Minkälaisia muistikuvia siitä on?

Susanna Laine: Olen tavannut HP:n ensimmäisen kerran ensimmäisellä luokalla koulussa ja olimme samalla luokalla aina lukion viimeiseen vuoteen saakka.

Ensimmäisellä luokalla liikunnanopettaja osoitti lentokoneen taivaalle tekemää ympyrää ja kysyi mikä kirjain se on. HP vastasi, että se on O. En tiedä miten tuo hetki on jäänyt mieleeni niin elävästi. Muistan, että HP oli aina kiva ja iloinen tyyppi. Tuntui, että hän oli jo lapsena ja nuorena sellainen vekkuli ja loi hyvää henkeä ympärilleen. Aika samanlainen kuin tänäkin päivänä. 

HP Parviainen: Ekalla luokalla tavattiin ja koulutaival mentiin yhdessä aina ylioppilaiksi asti. Yksittäisiä muistikuvia ei ole, mutta Sussu oli aina superfiksu ja rauhallinen persoona, aurinkoinen ja hyväntahtoinen. Eli juuri sitä mitä hän on tänäänkin.

Ensimmäinen Tangomarkkinamuistosi?

SL: Lapsuuskodissa katsottiin tv:stä finaalia ja sitten lähdettiin tangokadulle tai vanhemmat lähtivät tansseihin. Muistikuvani mukaan olin joskus siellä menossa mukana. Tangot oli yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista ja taitaa olla sitä meidän perheessä edelleen. Itse olin juontamassa päälle parikymppisenä muutamana vuotena tangokatua ja jonain vuonna myös Klaus Thomassonin kanssa vanhalla jäähallilla tansseja. Siinä oli kyllä jotain nostalgista, sen muistan. 

HP: Kotona tangoja seurattiin aina telkkarista. Selkeät muistikuvat alkavat siitä, kun veljeni soitti tango-orkesterissa. Oli kiva yrittää bongailla veljeä telkkarista. Täysi-ikäisenä olen viillettänyt markkinoiden ohi tangovapaalle vyöhykkeelle. Nykyinen toimitusjohtaja Pasi Ojala soitti siellä usein bändeineen. Juontopestin myötä oma tangoympyräni laillansa sulkeutuu.

Kun kerta kysyttiin, niin kauanko piti miettiä ryhtymistä juontajaksi?

SL: No en kyllä miettinyt juuri yhtään, kun Pasi soitti, että tulisitteko. Oli aika selvää, että kun tangoille kutsu käy, siitä ei kieltäydytä.

HP: Vastaukseni ei tullut apteekin hyllyltä. Myönteiseen päätöksen vaikutti ehkä eniten juontajapari. Pitkä yhteinen linja minulla on ollut myös Pasin kanssa. Tiedän, kuinka hän asioita tekee. Kaikki on hyvissä käsissä.

Onko pohjatyötä ollut paljon?

SL: Vielä ei ole ollut paljoa. Tangoviikolla tutustutaan varmasti kilpailijoihin ja muutenkin lähetykseen.

HP: Ei ole ollut. Selvittäminen sekä asioihin ja laulajiin tutustuminen alkaa tapahtuman lähestyessä.

Mitä luulet, mikä tulee olemaan haasteellisinta tulevassa tehtävässä?

SL: En osaa sanoa. Ehkä tunteiden pidättely, jos joku laulaa niin että liikuttuu. Voi olla vaikea koota itseään, mutta sehän on vain elämää.

HP: En ajattele pestiä haasteena, odotan sitä innolla. Suora lähetys ei ole niin sekunnilleen tarkka kuin olisi jollain toisella kanavalla. Itsehillintäni laulamisen suhteen tulee tosin olemaan koetuksella. Tiedän yhden tangon, Kyntäjän tangon, eli Hopeisen kuun omilla sanoilla. Samaisen tangon Jarppi esitti aikanaan tangokadulla. On mukava hypätä eri genreen. Mahdolliset mokaamiset pitää pystyä ohittamaan ja jatkamaan lähetystä.

Pyrkiikö puheisiin pukkaamaan yhtään murretta?

SL: No kyllä pukkaa väkisinkin, kun on Seinäjoella käymässä, niin alakaa puhumahan leviää. Saas nähdä tulooko itte kisas puhuttua!

HP: En ole koskaan puhunut mahdottoman leviää. Molemmat vanhempani ovat kotoisin eri puolilta Suomea, joten olen kasvanut eri murteitten ympäröimänä. Tietyissä sanoissa voi toki kuulua vähän pitempiä vokaaleja läpi.

Onko kotikenttäedusta mitään hyötyä?

SL: Aina on hyötyä. Tuntoo ihimiset ja ymmärtää niiden mentaliteettiä paremmin!

HP: Se, että nyt pääsen polkupyörällä töihin! Se on todella harvinaista herkkua.

Ehditkö osallistua markkinoille työn ulkopuolella? Jos ehdit, mikä kiinnostaa eniten?

SL: Toivottavasti ehdin tangokadulle lähetyspäivinä aistimaan tunnelmaa ja fiilistelemään. On hienoa, kun taas tapahtumia järjestetään, niin nyt pitää osallistua ja tukea kulttuuria.

Toivottavasti ihmiset lähtevät liikkeelle, ettei vallitseva mennyt aika ole liikaa opettanut meitä jäämään kotia neljän seinän sisälle. Ylös, ulos ja tangon taikaa fiilistelemään.

HP: Kyllä aika menee työhön. Aamulla vähän kuntoilen, päivät menee valmistautuessa sekä kenraaliharjoituksissa ennen illan lähetystä.

Toivottavasti ihmiset lähtevät ennakkoluulottomasti katsomaan uudistunutta ison luokan tapahtumaa. Ohjelma on monipuolinen. Mukana on upeita suomalaisia artisteja. Tangokadulla tulee takuulla erottumaan Tapani Junnan tanssiaskeleet. Se on sulavaa vientiä se!

Henkilökohtainen kysymys Susanna Laineelle.

Eihän vaan ole ikinä tullut mieleesi leikkauttaa hiuksiasi?

Leikkasin sellaiset ihan lyhyet hiukset, kun olin kielikurssilla 15-vuotiaana. Sen jälkeen olen pysynyt pitkissä hiuksissa. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin tämä karvakasa on kesällä aika vahva lämmöntuoja, että välillä olen miettinyt kyllä 🙂

Henkilökohtainen kysymys HP Parviaiselle.

Vieläkö kroppa taipuu hyvin stuntteihin?

Ei tietenkään taivu, mutta mieli on nuori! Sehän se on tärkeintä. Sen verran on tullut iskuja, että kuusikymppisten kanssa löytyy paljon yhteistä jutunjuurta.

Suosittelisitko tätä artikkelia muille?

Anna arviosi klikkaamalla tähteä 1 - 5
4.1/5 - (8 votes)

Uusimmat kaupallisen yhteistyön jutut

Uusimmat videot

Uusimmat podcastit

Uusimmat blogit

Kaikki kirjoitukset