Article image
Liukkaalla kelillä saman 40 km/h ajonopeuden jarrutusmatka muuttuu kuivan asfaltin viidestä metristä 30 metriin. Tommi Teerimäki tarkkailee jarutusmatkaa ja tutkii detonaattori-laitteen jättämää merkkiä jarrutuksen alkamisesta.
03.09.2020
Autot ja liikenne

Liukkaan kelin ajoa on hyvä harjoitella

Teksti; Harri Puhakainen
Kuvat: Taru Valkama

Liukkaan kelin ajoharjoittelu tuli pakolliseksi ajokorttiopetuksessa 80-luvun lopulla. Eikä turhaan, sillä liikenteessä yllättävästä tilanteesta selviytyminen onnistuu helpommin harjoittelun jälkeen.

PRT-Testirata-autokoulun opettaja ja yksi ajoradan omistajista Tommi Teerimäki on radalla antamassa liukkaan kelin ajo-harjoitteluopetusta ajokorttia suorittavalle kurikkalaiselle Onni Kinnuselle.

– Hyvin meni tuo oma ajoharjoitteluni. Mutta vain harjoittelemalla oppii tuon talviajon, Kinnunen pohti.

Kinnusen auto lähti kaarteessa käsistä, kun kurvi oli veden avulla tehty liukkaaksi ja ajonopeus oli liian luja.

– En osannut lähteä oikaisemaan autoa ajoissa, niin perä pääsi karkaamaan. Seuraava yritys onnistui.

ajovalmennus
Lasse Vuorenmäki muistuttaa autoilijoita huomioimaan aina vallitsevat ajoolosuhteet sään suhteen.

Liukkaan kelin ajossa ratkaisevaa reaktioaika

Ajovalmentaja Lasse Vuorenmäki antaa perusteellisen kuvan liukkaan kelin sekä autonhallinnan erilaisesta harjoittelusta.

Harjoitukset alkavat kuljettajan reaktionopeuden testaamisella.
Siinä auton kojelaudan eteen asennetaan valo, joka syttyy punaiseksi opettajan napin painalluksella.

Kun valo syttyy, auton kyljessä oleva detonaattori-laite sylkee väripanoksen testirataan. Samalla lailla laite sylkee panoksen, kun kuski aloittaa jarrutuksen.

Tämä on mainos. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
Mainos päättyy

– Yleensä reaktioaika on noin sekunnin tai kahden välillä. Siinä ajassa auto ehtii liikkua pitkän matkan riippuen tietysti sen nopeudesta. Kokonaisjarrutusmatka riippuu myös kelin liukkaudesta.

40 kilometrin tuntinopeudessa auto kulkee 12 metriä ennen kuin kuljettaja aloittaa jarruttamisen. Itse jarrutuksessa auto pysähtyy kuivalla asfaltilla viidessä metrissä.

– 40 km/h nopeudessa auto menee 11 metriä sekunnissa eteenpäin.

Kun nopeus kaksinkertaistuu, niin jarrutusmatka nelinkertaistuu, Vuorenmäki laskee.

Siksi juuri taajamissa on alennettu nopeusrajoitus viidestä kympistä neljään kymppiin tunnissa.

– Nopeuden muutos tuntuu pieneltä, mutta kun reaktioaika on sama, niin tuolla nopeuserolla on ratkaiseva ero jalankulkijan kannalta auton pysähtymisessä.

PRT-Testiradalla on hyvät mahdollisuudet omien ajotottumusten petraamiseen.

Rauhalliset liikkeet tärkeitä

Kun autolla harjoitellaan voimakkaan jarrutuksen ja ohjaamisen yhdistämistä, on avaintekijänä kuljettajan rennot kädet ja rauhalliset ohjausliikkeet.

Ajoasennolla on myös merkitystä. Kädet pitää olla ratissa 10 15 vaille kolme asennossa.

– Kuinka monella niin on? Polkupyörän ohjaaminenkin on paljon vaikeampaa, jos käsiä pitää ihan lähellä toisiaan.

Tukeva ajoasento ja varma ote ratista auttaa ohjauksen äkkiliikkeissä.

Suurin osa autoilijoista tekee liian voimakkaan ohjausliikkeen joutuessaan reagoimaan lähestyvään vaaratilanteeseen.

– Suurin osa autoilijoista tekee liian voimakkaan ohjausliikkeen joutuessaan reagoimaan lähestyvään vaaratilanteeseen. Kuljettaja menettää autonsa hallinnan ja seuraukset voivat olla vakavat.

Testiradalla olevia keiloja pujotellessa on tärkeää aloittaa ohjausliike ajoissa ja tehdä se mahdollisimman pienenä.

– Sama pätee myös jarrutuksen ja väistöliikkeen yhdistämisessä. Voimakas jarrutus, mutta rennoilla käsillä kevyt väistöliike, niin auto säilyttää ohjattavuutensa.

Liukkaan kelin ajo yllättää

Yllättävää on, että miten liukkaalla alustalla ajettaessa jo parin kilometrin vauhdin lisäys 55 km/h:sta 57 km/h:iin vaikeuttaa merkittävästi jarrutuksen ja väistöliikkeen yhdistämistä niin, että edessä olevan esteen ehtii väistää.

– Monesti kuljettajat eivät myöskään uskalla jarruttaa kunnolla, jolloin koko auton jarruvoima ei ole käytössä. ABS-jarrut eivät lukitse ohjausta, joten sen vuoksi ei kannata jarrutusta hillitä.

Suurin syy ratin ja penkin välissä

Ajoharjoitteluradan Basaltti-kivipinnalla auton jarrutusmatka pitenee kuivan asfaltin viidestä metristä 30 metriin samalla nopeudella ajettaessa.

Silloin ovat auton ohjaustaidot tarpeen, kun auto ei tahdokaan pysähtyä jarrutuksen ansiosta.

– Pinta vastaa aika hyvin talviolosuhteita näin heinäkuussa.

Kun nopeus nousee 50 km/h, ei autoa ehdi enää saada väistämään edessä olevia keiloja. Talvella liukkaalla tiellä pimeässä ajellaan usein jopa 80-100 km/h.

– Ajonopeus pitäisi aina sovittaa olosuhteiden mukaan. Yhä suurin syy onnettomuuksiin on ratin ja penkin välissä.

Elektroniikka auttaa

Autojen kehityksen myötä niiden turvallisuus onnettomuustilanteissa on parantunut.

– Usein onnettomuudet sattuvat suorilla, joissa kuljettaja menettää autonsa hallinnan uraisella tiellä. Sitä ei tapahtuisi niin helposti, jos molemmat kädet olisivat ratilla ohjaamassa autoa.

Elektroniikkaa ja eri toimintoja on vain usein niin paljon, että kuljettajat eivät tiedä tai eivät osaa käyttää niitä.

– Ajonvakautuslaitteet toimivat hyvin apuna, mutta niihin kannattaa todella tutustua. Ei niistä välttämättä ole apua, kun on liikaa vauhtia tilanteeseen nähden, Vuorenmäki päättää.

ajovalmennus

Kommentti Liukkaan kelin ajoharjoittelu yllätti

Minulla on ollut ajokortti 35 vuotta. Ajan autoa säännöllisesti, jopa päivittäin, pääasiassa tietysti kaupunkiajoa maakuntakaupungin taajamassa. En ole itse aiheuttanut yhtään kolaria, mutta pari kertaa olen ollut ottavana osapuolena perään- ja kylkeenajossa lähes kävelynopeuksilla.

Liukkaan kelin ja auton hallinnan ajoharjoittelu olisi hyvä olla säännöllinen osa jokaisen autolla liikkuvan elämää. Ensimmäinen kerta teki todella vaikutuksen. Ajonopeuteni arjessa putosi välittömästi ja talvella se tulee vielä korostumaan.

Tien päällä tilanteet tulevat usein yllättäen. Sellaisia kannattaa harjoitella. Mutta, kuinka moni niin tekee? Ei kukaan tuntemani henkilö. Eihän suomalainen kuski lähde ostamaan ajoharjoitusta, vaikka se voisi pelastaa hengen tai vakavan loukkaantumisen.

Olisiko tässä paikka vakuutusyhtiöille palkita nettomaksajia eli niitä, jotka eivät kolaroi, mutta kustantavat maksuillaan muiden onnettomuuksien taloudelliset vahingot? Uskon, että harva kieltäytyisi ilmaisesta opetuksesta. Vaikkei se vähentäisi onnettomuuksia, toisi se varmasti tieliikenteeseen enemmän malttia, ennakointia ja osaamista.

Harri Puhakainen

Suosittelisitko tätä artikkelia muille?

Anna arviosi klikkaamalla tähteä 1 - 5
Artikkeliin liittyviä hakusanoja
ajokortti autoilu

Uusimmat kaupallisen yhteistyön jutut

Uusimmat videot

Uusimmat blogit

Kaikki kirjoitukset