Vain pakosta kaupunkiin
Peräseinäjoen Caravan-Kalajärvellä on lähes sata ympärivuotisen paikan varannutta. Vaunujen ympäristöjä hoidetaan kuin parhaimpia kotipuutarhoja, mutta työleiriksi asuntovaunuelämä ei pääse muodostumaan.
Ei tietoakaan kavalasta maailmasta
Ensimmäisillä kerroilla vaunu vedettiin aina takaisin kotiin Seinäjoelle. Sittemmin Kalajärvi on ollut sen pysyvä paikka kesät talvet.
─ Emme me juurikaan muualla kesän aikana enää reissaa. Toki Mustang-autojen vuosittaiseen suurtapaamiseen pitää joka vuosi päästä. En olisi ikinä uskonut hurahtavani johonkin autoon näin paljon, Kaija Hauta-aho naurahtaa.
Vaununsa terassilla istuva Hauta-aho huikkaa välillä heipat ohikulkevalle pyöräilijälle.
─ Osallistumme yhdistyksen leirintäalueella järjestämiin tapahtumiin, ja täällä on myös monta tuttavaa, mutta kyllä me tykätään olla myös kahdestaan, Hauta-aho sanoo.
Kaupungissa kerrostalossa asuva pariskunta viettää aikaa Kalajärvellä mahdollisimman paljon. Silloin tällöin välttämättömät asiat vaativat kaupungissa piipahdusta. Sen jälkeen palataan taas vaunulle.
─ Olemme täällä säännöllisesti lokakuulle asti. Talvella yövymme täällä pari kolme kertaa. Talvisin käymme kyllä Kanariallakin. Pääsisäisenä alkaa taas vaunukausi.
Keväällä Hauta-ahon sormet alkavat aina syyhytä.
─ Kerrostalon parvekkeen paisteessa ei kasva mikään, joten istutukset ja puutarha ovat täällä.
Muuten aika kuluu paljolti lukemisen, kävelyn ja luonnon seuraamisen parissa.
─ Täällä ollessa kavala maailma on kaukana!
Mukavia viikonloppuja ja lomapäiviä vaunulla
Laihialainen Tapio Havusela ja vähäkyröläinen Arto Filla paistattelevat päivää juomineen vaunun terassilla, patiolla. Muutaman metrin päästä, naapurivaunun vastaavalta löytyvät puolisot, Päivi Havusela ja Kristiina Filla. Havuselat asettuivat Kalajärvelle vuonna 2011. Käytössä on nyt kolmas vaunu.
─ Hoidellaan Arton kanssa leirintäalueen yleisiä alueita ja korjaillaan kalusteita tarpeen vaatiessa, Tapio Havusela sanoo.
Toistensa lisäksi pariskunnat ovat tekemisissä muittenkin naapureitten, ja myös koko alueen väen kanssa.
─ Vedän täällä myös karaokeiltoja, Päivi Havusela sanoo.
Eläkkeellä olevat Fillat reissaavat leirintäalue-elämän ohella kakkosvaunulla myös muualla Suomessa. Havuseloilla taas on asuntoauto muuta matkustelua varten. Molemmat pariskunnat asuvat omakotitaloissa.
Pariskunnat osallistuvat alueen tapahtumiin ja aktiviteetteihin. Vaunujen liepeillä näkyy Kristiina Fillan käsityöinnostus. Uintikausi alkaa heti huhtikuussa ja jatkuu myöhälle syksyyn.
─ Ranta on lapsiystävällinen, joten lastenlapset tykkäävät tulla tänne. Kovasti he kyselevät koska taas pääsee, Arto Filla toteaa.
Myös Fillojen omat lapset hyödynsivät aikanaan uimarantaa, sillä perhe leiriytyi Kalajärvelle ensimmäistä kertaa jo vuonna 1992. Vuosipaikan he lunastivat viitisen vuotta myöhemmin.
─ Paljon muutoksia on sinä aikana alueella tapahtunut, he toteavat.
Parasta on höpötellä ihmisten kanssa
Pietarsaarelaiset Sari ja Jouni Pikkumäki ovat tulleet asuntoautolla Kalajärvelle, vuorokausipaikalle.
─ Monta kertaa on aikaisemminkin täällä oltu. Parasta on se, kun saa höpötellä ihmisten kanssa, Jouni Pikkumäki sanoo.
Pariskunta reissaa autollaan ympäri Suomea, joten tuttuja on kertynyt ympäri maata. Yksi Kalajärven tuttu, Juhani ”Junnu” Alakotila, on jo löytänyt edellispäivänä alueelle saapuneen pariskunnan. Kuulumisia vaihdetaan asuntoauton katoksen varjossa.
─ Minä viihdyn täällä koko kesän. Käyn vain pesemässä pyykit kauhealla hädällä kotona Seinäjoella, Alakotila nauraa.
Hän osti ensimmäisen asuntoautonsa vuonna 1993.
─ Siitä lähtien olen täällä ollut, nyt menossa on kolmas asuntoauto.
Pikkumäillä oli aikaisemmin mökki.
─ Lapset eivät enää kasvaessaan halunneet tulla sinne ja se alkoi muutenkin tuntua työleiriltä. Niin päädyttiin asuntoautoon, Pikkumäki sanoo.
Alakotilalla taas oli harkinnassa hankkia mökki, mutta tuli jo ennen ostoa siihen tulokseen, että työleiriksi se muuttuisi kesänviettopaikan sijaan. Hän toteaa Kalajärven olevan ehdottomasti paras leirintäalue.
─ Kyllä tämä on siisti ja hyvä paikka, Pikkumäki lisää.
