Kun muut eivät kuunnelleet, oli parempi tehdä itse
Kahdet ehdot englannin kielestä jäivät aikanaan Mauri Kuhmoselta suorittamatta ja hän jäi toistamiseen luokalle. Suurimmat kauppansa hän on tehnyt silti englannin kielellä.
Keskikouluun soinilainen Mauri Kuhmonen ei enää toisten ehtojen jälkeen palannut. Hän lähti töihin, käyttämään naapurin isännän kuorimakonetta sekä myöhemmin kaivinkonetta ja maansiirtokoneita. Siitä tie vei Lohjalle konekuskiksi.
— Suoritin maansiirtokoneen ammattitutkinnon ja räjäyttäjäkortin, Kuhmonen sanoo.
Jonkin ajan kuluttua hän siirtyi Veljekset Remanderille ja sieltä mullantuottajafirmaan Hyvinkäälle.
— Kun siellä kerroin kuinka työt Remanderilla tehtiin, alkoi työporukka kutsua minua Remuksi, Kuhmonen nauraa.
Kymmenen vuotta hän puhui kunnollisen seulan tekemisestä, sillä ulkomailta tuodut seulat eivät toimineet.
— Niitä puheita ei kukaan kiireiltään ehtinyt kuunnella.
Lopulta Kuhmonen otti lopputilin.
Lue myös
Geometria hallussa
Esa Ahopelto ja Ossi Rissanen tekivät Soinissa Tapio-harvestereita.
— Juttelin Esa kanssa. He halusivat harvesterin rinnalle kokonaan eri alan tuotteen. Niin vuonna 1985 muutin Soiniin, Kuhmonen sanoo.
Ensimmäinen rumpuseula lähti Soinista Hyvinkäälle, Kuhmosen entiselle työnantajalle.
— Se toimitettiin sinne keväällä ja se toimii edelleen.
Seulan suunnittelussa Kuhmosta auttoi hyvä geometrinen taju.
— Ratkoin keskikoulun geometrian kirjan kuukaudessa läpi. Tuntui, että kaikkea ei tarvinnut edes lukea, tiesin ne jo etukäteen, hän ihmettelee.
Remu-seuloja myytiin yhtenä vuonna 12 kappaletta, kaikki kotimaahan. Myyntihinta oli miljoona markkaa.
Remu Time-lehden kannessa
Remujen lento alkoi ottaa vauhtia Hornet-kauppojen vastaostoina.
— Se oli ensimmäinen vastaosto Suomesta, Kuhmonen sanoo.
Asia sai Kuhmosen mukaan jopa kohtuutonta julkisuutta.
— Olimme Ossin kanssa Time-lehden etusivulla vilttihatut ja pitkä perperit päällä. Kaikkiaan Amerikkaan meni kymmenkunta seulaa.
Samaan aikaan kauppoja tehtiin myös Australiaan.
— Siellä kello oli kymmenkunta tuntia meitä edellä, Amerikassa saman verran jäljessä. Se tarkoitti, että puhelin soi yötä päivää.
Samalla myös englannin kieli alkoi Kuhmosen käytössä parantua.
— Parissa kuukaudessakin voi tapahtua kummasti.
Seuloja rakennettiin Soinissa vähän yli 60 kappaletta. Niitä lähti Australian ja USA:n lisäksi myös Ruotsiin. Sitten iski 90-luvun alun lama…
Lama pysäytti
Se lama iski myös Soini Metalliin, joka meni lopulta konkurssiin. Kuhmonen perusti Rissasen kanssa yhteisen myyntifirman.
— Myimme vanhoja seuloja ja muita laitteita. Rumpuseulojen ostajiakin meni tuolloin konkurssiin. Jotenkuten tuon ajan yli päästiin.
Kun pahin aika oli ohi, perusti Rissanen uuden metallifirman. Rumpuseuloja ei enää tehty, mutta asiakkaiden toiveissa oli kauhassa toimiva seula, joten Kuhmonen suunnitteli ja Rissanen valmisti. Remu-seulakauhan valmistus alkoi.
Ahopelto perusti Riuttolehto Oy:n ja aloitti Tapio-harvesterin valmistuksen uudelleen. Tuotanto toimii edelleen Soinissa.
Eri aaltopituuksilla
Seulakauhojen valmistus oli päässyt hyvään vauhtiin, kun hallille ilmestyi pari miestä kyselemään Kuhmosen perään.
— Nuo australialaiset olivat nähneet kauhasta tehdyn VHS-videon. Kolmisen sekuntia piti miettiä heidän pyyntöään lähteä Australiaan. Pian olin jo lentokentällä, Kuhmonen nauraa.
Australiassa hän oli kaksi täyttä vuotta. Toki turistiviisumin takia maasta piti välillä poistua.
— Australiassa ei ymmärretä alihankintaa ja he ovat muutenkin eri aaltopituudella. Lopulta sopimuksetkaan eivät enää pitäneet, Kuhmonen muistelee.
Kun Rissanen soitteli keskimäärin kerran viikossa miestä takaisin, oli päätös lopulta helppo tehdä. Työt Remu-kauhojen parissa jatkuivat Suomessa.
Yksi asia harmittaa
— Kun laitan maailman maita paremmuusjärjestykseen, on Suomi kärjessä. Toki Suninsalmen sillan kun ohittaa, niin menee heti pahemmaksi, Kuhmonen naurahtaa.
Maailmalta on vieläkin saatavia, mutta ne asiat ovat Kuhmosen mukaan jo Ö-mapissa.
Se miestä on jäänyt harmittamaan, että putosi aikanaan digikelkasta. Siihen paneutumiseen oli töissä ja maailmalla liian kova kiire. Sama puhelinnumero hänellä on ollut vuodesta 1985 asti. Myös maansiirtokoneissa tekniikka on huimasti kehittynyt ja digitalisoitunut.
— Nykykoneissa saattaa olla kolmekin eri turvakytkintä. Ammattikuskille ei ole mieltäylentävää, jos koneen käynnistämiseen menee 15 minuuttia. Aina ei ole edes selvää miten kauha nousee, Kuhmonen on huomannut.
FinnMetko- ja Maxpo-messuilla Kuhmonen on edelleen vakiovieras. Ja töitäkin siellä riittää.
