Vanha rautatieläistalo johdatti takaisin juurille

Terijoelta asti matkannut juna pysähtyi 1920-luvulla Seinäjoen kohdalla ja kippasi vanhat hirret veturinkuljettajan tontille. Niistä hirsistä rakennetussa talossa asuu tänä päivänä Neea Härkönen perheineen.  

12 vuotta Helsingissä asuneet Neea ja hänen puolisonsa Valtteri kaipasivat takaisin kotiseudulleen Etelä-Pohjanmaalle. Pariskunta on kotoisin Kauhavalta, mutta jo pelkästään työmahdollisuuksien vuoksi uutta kotia alettiin etsiä Seinäjoelta.

– Yksi kaverini jakoi Facebookissa myynti-ilmoituksen tästä talosta ja olihan sitä lähdettävä katsomaan. Tulimme koko perhe koira mukanamme Helsingistä Seinäjoelle talonäyttöön. Ihastuimme heti talon nähtyämme.

Perhe lähti ajamaan vielä samana päivänä takaisin pääkaupunkiseudulle, ja paluumatkalla he saivat ilmoituksen, että talo on myyty. Harmissaan he yrittivät unohtaa unelmiensa kodin, mutta ei mennyt kuin pari kuukautta, kun he saivat soiton, että olisivatko vielä kiinnostuneita ostamaan talon.

– Kyllä se oli siinä kohtaa selvää. Saimme sittenkin kodin, johon ihastuimme ensisilmäyksellä. Olen aina rakastanut vanhoja taloja, ja tämä vain kolahti, Neea kertoo.

Pienempää ja isompaa remonttia

Vuonna 2017 Neea ja Valtteri palasivat juurilleen ja muuttivat uuteen kotiin lastensa Amoksen, 12, ja kaksosten Elsin ja Linnen, 9, kanssa.

Vanha talo kaipasi kunnostusta ja siellä alkoi sisäpohjaremontti. Kaikki lattiat avattiin ja alla oleva maa putsattiin. Pari hirsikertaa vaihdettiin ammattilaisapua käyttäen ja ympärille tehtiin salaojat.

– Teimme myös lähes kaikki pinnat uusiksi.

Sadan vuoden takaisesta ajasta muistuttaa vielä keittiön vanha puuhella, jolla Neea on tehnyt monet riisipuurot. Yläkerrassa iso kulmikas ikkuna on ulkopuitteiltaan alkuperäinen ja makuuhuoneita lämmittää vanha pönttöuuni. Olohuoneessa on esillä yksi alkuperäinen hirsiseinä.

Muihin seiniin Neea on valinnut toinen toistaan ihanampia tapetteja erilaisine kuoseineen.

– Asuimme Helsingissä vuokra-asunnoissa, joissa kaikki seinät olivat tylsän valkoisia. Haaveilin aina värikkäistä tapeteista, ja täällä olen saanut toteuttaa haaveitani ihan vapaasti.

Perhe asui jonkin aikaa remonttikaaoksen seassa, kun portaat oli irrotettu eteisen rempan vuoksi ja sirkkeli oli keskellä olohuonetta. Silloin elettiin joulun aikaa, ja olohuoneeseen oli hankittu pieni kuusi.

– Nukuimme täällä alhaalla patjoilla, kun yläkertaan ei päässyt. Lapsille on jäänyt siitä sellainen perinne, että joka jouluaatto kannetaan patjat kuusen alle.

Aika näkyy myös sisustuksessa

Huonekaluja ja sisustusesineitä on hankittu pääosin kirpputoreilta ja vanhojen tavaroiden kaupoista. Sisustuksessa on mukana myös paljon rakkaita perintönä saatuja kalusteita.

– Periaatteenani on, että ostan vain sellaisia asioita, joista itse tykkään. En kauheasti mieti, mikä sopisi yhteen minkäkin kanssa. Täällä on yhdistelty eri aikakausia ja tyylejä, Neea kertoo sisustustavastaan.

Olohuoneen lattiaa halaa iso villamatto, joka on saatu Valtterin isovanhemmilta. Matto on ollut 30-luvulla Nakkilan kanttorilassa, jossa Valtterin isoäidin toinen vanhempi oli kanttorina.

Rautatieläistunnelmaa tuovat ohi kiitävien junien lisäksi myös portaikon seinällä olevat junanlähettäjän lätkä ja pilli, jotka Neea on saanut koko elämänsä VR:llä työskennelleeltä isältään. Perheessä on muitakin rautatieläisiä, sillä Neean veli on veturinkuljettaja ja ajelee vieressä kulkevia raiteita edestakaisin.

– Aluksi lapset juoksivat aina katsomaan, kun juna meni ohi. Nykyään sitä ei edes huomaa, muuta kuin ohi vilahtavista valoista.