Jättikurpitsa on se haastavin
Lyhyt kesä, erilaiset tuhohyönteiset ja eläimet rusakoista peuroihin haastavat meidän jättikasviksia.
Kasvukauden päätteeksi, syyskuun lopussa, jättikasvien kasvattajat kokoontuvat Mäntsälään vuotuisiin SM-kisoihin.
– Kasvit punnitaan ja mitataan ohjeiden mukaisesti. Tuomareita on sarjasta riippuen kahdesta jopa kuuteen. He katsovat jokaisen kasvin yksitellen läpi, Suomen Jättikasvisyhdistyksen puheenjohtaja Anni Kyrö sanoo.
Hän on huomannut suomalaisten olevan rehellistä kansaa.
– Me olemme kilpailuhenkistä kansaa, mutta vilppejä ei ainakaan tähän mennessä ole tullut ilmi, Kyrö naurahtaa.
Valppaana tuomaristo silti on, erityisesti onttoa kuningaslajia, jättikurpitsoja, arvioidessaan.
Lue myös
Parvekkeellakin onnistuu kasvattaa
Jättikasveista suosituimpia ovat erilaiset kurpitsat.
– Ne ovat haastavia kasvatettavia lähinnä siksi, että ne vaativat paljon tilaa, Kyrö sanoo.
Kurpitsan jälkeen suosituimpien listalla ovat kurkut ja tomaatit.
– Jopa parvekekasvatuksessa on saatu kunnon kokoisia tomaatteja.
Kyrö sanoo aikaisemmin suosittujen juuresten suosion hieman laskeneen.
Puutarhaliitto valitsee vuosittain teemakasvin tai -hedelmän. Tämän vuoden teemakasviksi on valittu basilika. Jättikasvisyhdistys järjestää valitulle teemakasville oman kilpasarjansa lisämausteineen.
– Meillä on juuri kehitteillä Suurin basilikan lehti -sarja. Koska lehti on haastava säilyttää, joudumme vielä miettimään, miten lehdet saadaan kilpailupaikalle nahistumatta, Kyrö toteaa.
Vahinkokasvatettuja mukana kisoissa
Kilpailun kannalta niin biologiset kuin kemialliset keinot ovat kasvien lannoituksessa sekä tuholaisten ja tautien torjunnassa sallittuja.
– Raparperi muistuttaa usein ihmeellisyydellään. Se oikea vanhojen pihapiirien ja vanhojen mummojen raparperi. Sieltä on hyvin usein löytynyt vahingossa se Suomen suurin raparperi, Kyrö sanoo.
Myös hyvä piiloutuja, kesäkurpitsa, on iloinen yllättäjä.
– Niitä ”vahinkokasvatettuja” unohtuu välillä pensaisiin. Ne löytyvät sitten kasvukauden lopulla ja päätyvät kilpailuumme.
Kansainvälisissä kilpailuissa on suomalaisten kohdalle osunut onnistumisia. GPC, The Great Pumpkin Commonwealth, on kansainvälinen jättikasviskilpailujen kattoliitto.
– Tuossa GPC:n järjestämässä maailmanlaajuisessa kilpailussa mestaripuutarhurin arvonimen saa viiden eri sarjan yhteenlasketun punnitustuloksen paras. Olimme viime vuonna jo varsin hyvillä sijoituksilla. Kärkikahinat eivät ole kaukana, Kyrö toteaa.
Suosio on kasvanut
Suomen Jättikasvisyhdistys ry:llä on jäseniä reilu 200. Jättikasvien suosio on viime vuosina lisääntynyt.
– Kilpailuihin osallistuminen on jäsenille maksutonta, mutta kisaan pääsevät mukaan kaikki halukkaat, jäsenpakotetta ei ole.
Mäntsälässä järjestettäviin SM-kisoihin tulee vuosittain niin yhden kasvin kuin monen eri lajin kasvien kasvattajia.
– Vuoden 2023 kilpailuissa tuomarit arvioivat yli 300 kasvista. Yleisöä pyöri kilpailupaikalla runsaasti. Kurpitsakeittomaistiaisia varasimme 600 hengelle. Tippaakaan ei jäänyt, Kyrö sanoo.
Miehiä ja naisia on kisaan osallistujissa tasaisesti, suurin piirtein sama määrä.
– Tämän vuoden kilpailut pidetään 28. syyskuuta.
Jättikasviksia kelpaa syödä
Suurin osa jättikasviksista on täysin syötäviä.
– Yksi jättikurpitsoista meni viime vuonna ruoka-apuun. Kokkiveitsellä leikattujen palojen koko on yleensä 3-4 kiloa. Kilon paloja niistä on hankala leikata. Kurpitsoita on jaettu myös tuttavien ja naapureiden kesken. Yksi kurpitsa meni kaiverrettavaksi perhekotiin, Anni Kyrö
Jättikurpitsojen maun Kyrö sanoo olevan mieto, pehmeä ja melonimainen. Myös jättitomaatit ovat Kyrön mukaan maultaan verrattavissa perustomaattiin.
– Juureksissa, kaaleissa, eikä muissakaan ole makueroja tavallisiin. Edes kyssäkaalin maku ei mene puisevaksi.
Jättikurkku on sen sijaan varsin karvas.
– Se kelpaa lähinnä kanojen herkuksi.
