Voisiko liikkumisen suunnitella uusiksi?
Mitkä ovat kaupunkisuunnittelun arvot? Teoriassa ihmiset pystyvät liikkumaan vain kymmenesosalla nykyisestä automäärästä.
Ihmisten liikkumiseen kuluu universaalisti noin 70 minuuttia päivässä riippumatta vallitsevasta tekniikan tasosta.
Viime aikoihin asti autoilu ei ole ollut yhteiskuntakehityksen keskeinen ongelma, vaikka autoista ja liikenteestä ylipäänsä tulevat saasteet on tiedostettu jo vuosikymmenien ajan.
– Autoilusta puhuttaessa pitää muistaa myös autojen säilyttämiseen liittyvä seikka, joka ei niinkään ole noussut ongelmana esiin. Kuitenkin esimerkiksi asuinalueiden suunnittelussa autojen säilöminen on aina jotenkin ratkaistava, Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Paula Kivimaa toteaa.
Sähköauto on siis päästöjen kannalta hyvää kehitystä, mutta kun mietitään oman asuinympäristön kautta, siellä yhä edelleen pitää saada tilaa autojen säilömiseen.
Arvomme ovat toisenlaisen kaupungin puolella, kuin autoja täynnä olevat kaupungit, joissa kuitenkin elämme.
Kaupunkisuunnittelun arvot
Itä-Suomen yliopisto professori Arto O. Salonen muistuttaa, että arvomme ovat toisenlaisen kaupungin puolella, kuin autoja täynnä olevat kaupungit, joissa kuitenkin elämme.
– Jos nyt kaupunkiasunnon ikkunasta näkyy autojen parkkipaikka ja viiden vuoden päästä sen tilalla on puisto, romahtaisiko asunnon arvo, tuskin romahtaisi.
Käytännössä ihmisten on kuitenkin vaikea päästä eroon siitä, että jokaisessa kotitaloudessa on auto tai kaksi.
– Autojen yhteisautokäyttöpalveluita on ollut käytössä jo vuosia, mutta ne eivät ole tulleet kovin hyväksytyiksi ympäri maailmaa, Kivimaa selventää.
Psykologia liikkumisen taustalla
Suomessa valtaosa päivittäisistä matkoistamme on viiden kilometrin etäisyydellä, jolloin ne olisi mahdollisuus tehdä vaikka pyöräilemällä.
– Monesti mukavuus on aika iso tekijä kulkuvälineen valinnassa. Tietysti myös vallitsevan infrastruktuurin olemassaolo, esimerkiksi pyöräteiden kunto vaikuttaa siihen, miten ihminen arkivalintojaan tekee, Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Jari Lyytimäki pohtii.
Muiden keinojen kuin oman auton käyttäminen liikkumiseen pitäisi olla mahdollisimman vaivattomia.
– Suurin osa ihmisistä pitää helppoudesta ja vaivattomuudesta. Niitä pitäisi pystyä synnyttämään myös muihin liikkumismuotoihin, Kivimaa arvelee.
Lähiliikkuminen vähentynyt
Ihmisten arkipäivän liikkuminen ei tapahdu pelkästään työn ja tai koulun merkeissä, vaan merkittävän osan liikkumistarpeesta muodostavat myös harrastuksiin kulkeminen.
– Kaupunkisuunnittelua pitäisi miettiä myös lähiliikkumisen kannalta, että autolla ei tarvitsisi liikkua sen vuoksi, että pääsee harrastamaan, Kivimaa muistuttaa.
Kivimaa haastaa maankäytön suunnittelua uudistumaan niin, ettei se tapahdu pelkästään autoilun ehdoilla, vaan myös asukaslähtöisesti, jolloin asujien ei tarvitsisi matkustaa arkityönsä lisäksi vielä vapaa-ajallaan harrastuksiin omalla autolla tai huoltajien kuljettamana.
– Miten luodaan suuremmissakin kaupungeissa viihtyisä asuinympäristö, jossa saadaan keskeiset palvelut ja joissa säilyvät ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet, Kivimaa kysyy aiheellisesti.
