Article image
RETRIITISSÄ on uskaltauduttava itsensä kanssa hiljaisuuteen. Kun kysyy, missä olen nyt elämässäni, avaa mielensä muutoksen mahdollisuudelle.
Kaupallinen yhteistyö

16.11.2019
Koti ja asuminen

Mielen joulusiivous

Teksti: Kirsi Poltto

Retriitissä on uskaltauduttava itsensä kanssa hiljaisuuteen. Kun kysyy, missä olen nyt elämässäni, avaa mielensä muutoksen mahdollisuudelle.

Vuoden pimeimpänä aikana kaikki luonnossa tuntuu hidastuvan. Aamu valkenee viiveellä, illan hämy laskeutuu varhain. Ihminenkin tuntee itsessään, että olisi syytä hiljentää tahtia. Sytyttää kynttilä, kerätä voimia, levätä. Mutta ei – vielä täytyy ennen joululomaa pinnistää päätökseen projekti, jos toinenkin.

Mutta entä jos uskaltaisi pysähtyä? Kysyisi itseltään mitä kuuluu? Tunnustelisi, miltä loppuaan lähenevä vuosi tuntuu kehossa, mielessä, sydämessä, sielussa? Jotenkin vaikeaa se tuntuu meille nykyihmisille olevan. Yksin ja omin päin ei oikein tätäkään tule tehtyä. Ei tarvitsekaan. Useammin pitäisi itselle vaikeissa asioissa ja elämän pulmakohdissa oma keinottomuus tunnistaa ja tunnustaa – pyytää ja hakea apua.

Retriitti on hetki irti arjesta

Hiljentymistä ja itsensä tutkiskelua voi opetella ja makustella retriitissä. Viikoiksi ja kalliilla rahalla ei ole tarpeen asiaan saman tien sukeltaa, tunnusteluksi ja tutustumiseksi sopii hyvin vaikka hiljaisuuden rukoushetki omassa kotikirkossa tai viikonloppu lähellä leirikeskuksessa.

Olen itsekin vasta retriittinoviisi. Olin ensimmäisessä retriittiviikonlopussani kesäkuussa 2018 Metsäkestilässä. Metsäkestilä on Seitsemisen kansallispuiston kupeessa sijaitseva Hiljaisuuden ystävät ry:n ylläpitämä retriittikeskus, komea hämäläinen hirsitalo piharakennuksineen.

Ensikertalaista luonnollisesti jännitti, mutta pientä tuntemattoman pelkoa vahvempi oli tarve päästä edes pieneksi ajaksi pois arjesta ja sen hälystä, jotka eivät antaneet aikaa tai tilaa oman elämän suunnan pohtimiselle ristiriitaisessa ja ratkaisua vaativassa tilanteessa, jota tuolloin elin.

Olin valinnut juuri hiljaisuuden retriitin itsessäni tuolloin suurena velloneen rauhan ja rauhoittumisen kaipuun vuoksi ja valinta osoittautui ensihetkestä alkaen oikeaksi. Eläkkeellä oleva tamperelainen rovasti Soile Juntumaa otti minut sydämellisesti vastaan ja antoi käteeni viikonlopun selkeän ja yksinkertaisen lukujärjestyksen, joka heti tyynnytti järjestystä rakastavaa luonnettani.

Retriitissä olet läsnä itsellesi

Jos mietit, mitä hiljaisuuden retriitissä sitten tehdään, niin vastaus on juuri tuossa lukujärjestyksessä. Ei mitään – ja kaikkea, mitä juuri sinä haluat ja tarvitset. Päivää rytmittävät yhteiset ruokailut ja päivän kolme rukoushetkeä – aamulla, keskipäivällä ja illalla – kuten luostarissa.

Retriitillä saattaa olla tietty teema ja päivään voi kuulua siihen liittyviä lyhyitä luentoja, virikepuheita, mutta pääpaino on levossa. Kerrankin on aikaa elää oman sisäisen kellonsa mukaan: nukkua kun nukuttaa, ulkoilla kun huvittaa, lueskella kun kiinnostaa. Mutta tärkeintä on malttaa olla tekemättä mitään, kuunnella ja kuulostella itseään: mitä minulla on minulle asiaa? Missä olen nyt elämässäni?

Rauhoittava ympäristö ja kiireettömät rutiinit olivat hätäisen mielelle kuin tyynnyttävä tuutulaulu.

Jokainen tulee retriittiin juuri sellaisena kuin on, omana itsenään, omine kysymyksineen ja kipuineen. Hiljaisuuden retriitissä eletään rinnan toisten kanssa, mutta ilman painetta jatkuvaan vuorovaikutukseen. Päivät vietetään hiljaisuudessa, ruokahetkienkään aikana ei puhuta. Toisille ei tarvitse esittäytyä eikä kertoa mitään elämästään. Myös usko on jokaisen henkilökohtainen asia – vakaumuksesi määrää tai laatua ei kukaan tule retriitin aikana kysymään tai mittaamaan.

Retriitti sopii siis ihan jokaiselle, joka kaipaa elämäänsä pysähtymistä ja rauhoittumista. Hiljaisuuden retriittiä suosittelen erityisesti kaikille, jotka haluavat saada hetken tauon nykymaailman jatkuvan läsnäolon vaatimuksista. On valtavan upea kokemus olla yhteydessä ja vahvasti läsnä toisten ihmisten kanssa olematta kuitenkaan jatkuvasti suuna päänä, vaikuttamassa ja vaikutukselle alttiina. Ja olen varma, että aivan jokaiselle tekee hyvää retriitin aikainen media- ja somepaasto. Ilman kännykkää, somea ja suoratoistopalveluita pärjää valtavan hyvin.

Retriitti voi olla matkan ensiaskel

Mitä minä sitten retriitin hiljaisuudessa kuulin vai kuulinko mitään? Työni on intensiivistä ihmisten kanssa ja esillä olemista, vuorovaikutusta ja vaikuttamista, jatkuvaa eteen tulevien tilanteiden ratkaisua ja mediamölyä – ja niiden äänten vaimeneminen kesti aikansa. Mutta yllättävän pienen ajan – rauhoittava ympäristö ja kiireettömät rutiinit olivat hätäisen mielelle kuin tyynnyttävä tuutulaulu.

Itselleni oman pohdinnan herättäjänä toimi retriitissä lukeminen. Luin Anna-Maija Raittilan Hiljaisuuden kirjaa, Marja Kuparisen runoja ja teologian tohtori, psykoanalyytikko Matti Hyrckin monitahoisia pohdintoja siitä, miten ihmismielessä itsessään piilee aina muutoksen mahdollisuus. Kirjoitin lukemastani helmiä muistiin ja olen monesti palannut niiden ääreen sekä seuraavissa retriiteissä että arjen suvantohetkinä. Jokin minussa liikahti ja lähti liikkeelle. Olen matkalla.

Nykyään pyrin käymään retriitissä vähintään kahdesti vuodessa. Useampaakin kertaa kaipaisin, mutta koetan pärjätä ja löytää pieniä retriittituokioita myös arkeen. Rauhoitun mielelläni sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa pienessä sairaalan kirkossa Törnävällä sekä käyn viikoittain hiljaisuuden joogassa. Ja kuten monelle suomalaiselle, on rauhallinen luonnossa liikkuminen ja vuodenaikojen vaihtumisen tutkailu aistit avoinna myös minulle sitä lepoa, jossa rauhoittuvat sekä ruumis, mieli että sielu.

Hyvä joulumieli?

Hanki itsellesi hyvä, kevyt joulumieli tekemällä sisimmällesi siivous.

Arjen kiireessä on helppo sivuuttaa sisimmästä nousevat asiat ja siirtää niiden käsittely jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Ota nyt kynä ja paperia, vaienna some ja uskaltaudu hetkeksi itsesi kanssa hiljaisuuteen. Itsetuntemuksen syventäminen uttaa tarkistamaan omaa kulkusuuntaa ja jättämään elämästä pois tarpeettomia painolasteja.

Mitä elämässäni on liikaa?
Onko repussasi liikaa yksin yrittämistä ja selviytymistä? Ehkäkannat mukanasi pelkoa epäonnistumisesta? Asioiden ei ole pakko olla niin. Kirjoita ylös, mitä pitäisi jättää matkasta pois, jotta voisit kulkea keveämmin?

Mitä elämässäni on liian vähän?
Kaipaatko elämänrohkeutta ja tunnetta, että jokin sittenkin kannattelee? Ehkä sinulla on liian vähän uskallusta pyytää tukea itselle, liian vähän ääneen lausuttuja sanoja siitä,  että et jaksakaan? Kirjoita paperille asiat, joita koet tarvitsevasi.

Mikä antaa minulle toivoa?
Toivo on harvoin suurta ja mahtavaa, ennemmin pientä ja haparoivaa. Varsinkin vaikeuksien ja epätietoisuuden kestäessä toivon soisi olevan suurempi ja äänekkäämpi. Millaisia pieniä mutta sitkeitä toivon säikeitä sinulla on? Mieti ja kirjaa muistiin, miten niitä voisi vahvistaa.

Retriittejä

Hiljaisuuden ystävät ry järjestää ympäri vuoden tapahtumia ja retriittejä eri puolilla Suomea.
hiljaisuudenystavat.fi

Seinäjoen seurakunnan viikoittaiset arkiretriitit kutsuvat hengähtämään hetkeksi. Hiljaisuuden rukoushetket Lakeuden Ristissä kevätkaudella 2020 torstaisin klo 17: 16.1., 30.1., 13.2., 27.2., 12.3., 26.3., 23.4., 7.5.ja 21.5.
seinajoenseurakunta.fi/tapahtumat

Suosittelisitko tätä artikkelia muille?

Anna arviosi klikkaamalla tähteä 1 - 5
Artikkeliin liittyviä hakusanoja
koti ja asuminen retriitti seinäjoen seurakunta

Uusimmat kaupallisen yhteistyön jutut

Uusimmat videot

Uusimmat podcastit

Uusimmat blogit

Kaikki kirjoitukset