Meijeri pelasti aikanaan kylän, sitten kyläläiset meijerin
Maisema oli se, joka sai pihtiputaalaisen ja ruoveteläisen asettumaan Kuortaneen Ruonalle. Vanha Ruonan meijeri on ollut hyvä koti.
Ruovedellä syntyneelle Virpi Palomäelle maisema ei ollut liian tasainen. Kaustislaiselle Seppo Palomäelle se taas ei ollut liian mäkinen.
Reilut kolmisenkymmentä vuotta sitten pariskunta ajoi kohti Kaustista. Keväisen matkansa puolessa välissä olevat Kuortaneen maisemat olivat jo aikaisemmin miellyttäneet silmää. Pääsiäisen valkiatkin näyttivät komeilta. Haave pohjalaistalosta alkoi itää.
– Päädyimme katsomaan yhtä juuri tälle mäelle. Silloin saimme kuulla, että naapuritontin vanha meijeri on myynnissä. Isäntä kannusti meitä ostamaan tuon sinertävän ja kulahtaneen rakennuksen, pariskunta muistelee.
Samainen isäntä rohkaisi soittamaan heti pankinjohtajalle, olihan naapurikaupan pihassa puhelinkioski.
– Puhelimeen vastasi hengästynyt mies. Hän lupasi tulla paikalle heti lenkin jälkeisestä suihkusta päästyään. Varttitunti siihen meni, Seppo Palomäki naurahtaa.
Asiat alkoivat edetä tuona lokakuisena lauantaina vuonna 1990, vaikka sisälle asti rakennukseen ei vielä tuolloin päästykään.
Viittä vaille valmis tuhoutui
Meijeri ostettiin, ja kolme vuotta myöhemmin remontti oli viittä vaille valmis. Isäntäväki oli rakentanut sukulaisten ja muitten talkoolaisten avulla meijerin yläkerran asumiskuntoon kattoa myöden. Jäljellä oli enää pesutilojen kaakelointi.
– Muurarin piti tulla viikonloppuna, mutta ei päässyt sairastapauksen vuoksi, Virpi Palomäki sanoo.
Jotain muuta sinä viikonloppuna silti tapahtui. Lauantaiaamuna Palomäet saivat puhelun Kaustiselle. Rakennus oli tulessa.
– Kun saavuimme paikalle, palokunta oli jo keräämässä letkuja pois. Rakennuksen katto oli revitty auki ja vettä paasattu kolmen tuuman letkulla sisään, Seppo Palomäki toteaa.
Sahanpurutäytteinen välipohja oli märkä, joten rakennuksen yläosa jouduttiin purkamaan. Alakerta säilyi ehjänä, mutta kastui pahasti.
Palokunnan poistuttua Seppo Palomäki jäi huolehtimaan jälkisammutuksesta. Hän asui asuntovaunussa pihapiirissä ja kävi muutaman kerran sammuttamassa uudelleen syttyneitä sahanpuruja.
Palon todettiin alkaneen lähistön halkovajasta. Pikkupoikien tulileikit olivat riistäytyneet käsistä.
– Meillä oli suunnitelmissa muuttaa tuon lauantain jälkeisenä maanantaina, Virpi Palomäki lisää.
Kyläläiset tulivat kalustoineen avuksi
Korvauksista piti vakuutusyhtiön kanssa jonkin verran neuvotella. Tiedossa ei ollut kovin mainittavaa summaa. Palomäkien ajatuksissa oli jo luopua uudelleenrakentamisesta.
– Kyläläiset eivät vakuutusyhtiön päätöstä hyväksyneet. He uhkasivat sanoa kaikki vakuutukset irti, jos asiassa ei edettäisi.
Sen lisäksi kylältä saapui nelisenkymmentä talkoolaista monenlaisine kalustoineen purkutöihin ja siistimään tonttia.
– Kaksi päivää siinä meni. Muun muassa viisi 8-metristä savupiippua purettiin ja muutkin palon jäljet kuljetettiin pois. Kylän pankki tarjosi pihapiirissä kahvit, kyläyhdistys hoiti grilliä, kauppias tarjosi limsat, Palomäen muistelevat vieläkin kiitollisina.
Aikoinaan, vuosina 1928-29, talkoovoimin rakennettu Ruonan meijeri oli kyläläisille edelleen tärkeä.
Historiaa kodin lisäksi ympäristössä
Vuosi palon jälkeen, 1994, Palomäet muuttivat meijerikotiinsa. Nosturit olivat nostaneet päivässä elementeistä tehdyt seinät paikoilleen, rakennusfirma teki katon ja sisätyöt. Alakerran portaikko oli isäntäväen huolia, samoin alakerran korjaus- ja muutostyöt. Lisäksi he rakensivat 42 neliön terassin siipirakennuksen katolle paljuineen ja viherkasvatuslaatikoineen.
– Kaikki ikkunat ja huoneet ovat omilla alkuperäisillä paikoillaan. Ikkunat säästyivät tulipalossa, koska seinät rakennuksessa jäivät pystyyn, joten ne tarvitsi ainoastaan puhdistaa. Vain talon harja laski alkuperäisestä metrin verran, Virpi Palomäki sanoo.
Yläkertaan Palomäille valmistui 230 asuinneliötä. Kaikkiaan rakennuksessa on neliöitä vähän päälle 500.
– Yläkerrassa oli meijerin toiminnan aikana kaksi asuntoa ja toimisto. Itse meijeri oli alakerrassa.
Asuintilojen huonekorkeus on nyt 2,80 metriä alkuperäisen 3 metrin sijaan. Palomäet ovat mieltyneet juuri avaruuden tunteeseen.
– Kun on tilaa, on hyvä harrastaa.
Palomäet kokevat asuvansa kuin tavallisessa omakotitalossa, vain alakerta on ekstraa.
Historiasta kiinnostunut isäntä ei pistä pahakseen asua yhdellä Suomen historian keskeisimmistä paikoista. Suomen sodan 1808 taistelukenttä näkyy ikkunasta, Ruonan siltaa voi katsella terassilta ja puolen kilometrin päässä on Suomen sodan opastuskeskus.
– Tämä on hieno asuinpaikka. Täältä ei tarvitse lähteä, ellei sähkön hinta vielä tästäkin tuplaannu, sähkölämmitteisessä kodissa asuva pariskunta naurahtaa.
Meijeri vuoli kultaa maidosta
Vanhasta meijerikalustosta oli Palomäkien tullessa jäljellä vain muutamia putkistoja. Enemmän perattavaa jäi sähköpuolen materiaaleista.
Palomäet asuvat meijerin yläkerrassa. Alakerran vanhassa meijerisalissa perhe on pitänyt mm. jälkikasvun ylioppilasjuhlia. Alakerrassa on myös pieni keittiö, saunaosasto ja varastotiloja. Entisessä jäähuoneessa on kirjallisuutta harrastavan ja keräilevän isännän valtaisa kirjasto. Niin sanotun välikerroksen yksi huone on omistettu lasten ja nuorten kirjoille, muutama välikerroksen tila on vielä vailla käyttötarkoitusta.
Muistoja meijerin historiasta Palomäet kuulevat edelleen. Hiljattain tontilla piipahti meijerissä aikoinaan voinvalmistaja Eeva Saranpään pyhäkoulua käynyt naapuri. Meijerin toiminnan aikana alueella oli parhaimmillaan parisataa maidontuottajaa. Remontin aikana moni maitokuski kävi meijerillä tarinoimassa. Isännöitsijä Lauri Knuuttilan poika on käynyt vilkaisemassa entisiä leikkipaikkojaan. Samoin kaakeleitten saumaaja kävi aikanaan katsomassa työnsä jälkiä.
Poikkeuksellinen tuuli
Palopäällikkö sai aikoinaan kritiikkiä palon sammutustöistä. Hänen katsottiin keskittyneen suojelemaan enemmän ympäröiviä rakennuksia kuin sammuttavan itse tulipaloa. Palon leviäminen ei mahtanut ollut paljosta kiinni, sillä lähimmän talon nurkka ehti tulta hieman siepata.
Halkovajasta alkunsa saanut palo saattoi lopulta olla sattumien summa. Tuuli kävi tuolloin poikkeuksellisesta suunnasta ja pääsi antamaan vauhtia kyteneille kipinöille.
Kronikkaa
Nyt on Ruonalle rakettu,
vasta saatu valmihiksi,
joutui juuri jouluksi,
uusi, uljas rakennus,
aivan ajanmukainen,
meijeriksi mainittava.
Ei ole ennen ollut
täällä tällaista taloa,
ominaista ollenkana,
joka kerman kuorisi,
vielä voita valmistaisi,
näin maidon jalostaisi.
…
Siitä miehet miettimään,
tuumimaan ja toimimaan.
Lausui miehet lausehella:
Oisi halu, harrastus,
yhteisesti yrittää,
panna asia alulle,
että meille meijeri
saatais´ kylän keskelle,
rakettaisi Ruonalle,
että kukin kirjoittaisi
liittäisi listahan nimensä,
myös lehmälukunsa.
…
Monet työt tehtiin,
aluksi aivan talkoilla,
kaivettihin kökkätyöllä,
ojat kovat kokonansa,
vesijohdot, viemärit,
sekä hieta hevosilla
aikanansa ajettiin,
tuotu tuhatmäärin
kuormia talon tekohon
sitten vielä sahapuita
kukin halulla hakkasi,
vieläpä sahalle saattoi
isot määrät ilmaiseksi.
…
Päätetty oli maidon matkat
tehdä ihan ilmaiseksi,
kuskien on kuljettava
ilman maksua matkansa,
samoin voikin vietänee
asemalle aivan ilman.
…
Tämä talo taidolla,
tukevasti tarkoin tehty,
seinät tehty sementistä
raudan kanssa katto tehty,
lujiteltu lujasti,
ettei heilu, heilahtele,
eikä ratkea, repeä.
Tämä on se onnen Sampo,
rahamylly muinainen,
jota todella toivoivat
esi-isät entiset,
kaikki Kalevan kansa,
kuinka Sammon saisivat
Pohjan pitkän perältä
kovasta kivimäestä.
…
Siitä sitten seuraisi,
toteutuisi toivomme,
tuotantomme tueksi,
paikkakunnan parhaaksi,
oikiaksi onneksi
itsellemme iloksi.
Vielä sanon sanasen,
puhun kaikkien puolesta,
niin sanoo sana pyhä:
Ellei Herra huonetta
rakenna Rauhan Ruhtinas,
niin, turhaan työtä teemme,
rakentajain raukee työ,
siis, kiitos Isän ylhäisen,
Korkeimmalle kunnia,
kaiken voiman valtiaan.
Hän on suoja sodassa,
rakentaja rauhassa.
