Seitsemän suunnan eteinen
Tyhjä, kookas puutalo seisoi villiintyneen puutarhan keskellä. Alavutelainen Mirja Knuuti harmitteli aina ohi ajaessaan sukutalon kohtaloa. Talo oli ollut myös hänen isänsä enon käytössä.
Yli kaksi vuosikymmentä Tampereen seudulla asuneet Mirja ja Mikko Knuuti ostivat Mirjan kotiseudulla, Alavuden aseman tienoilla, sijaitsevan talon 1990-luvun alussa. Pariskunta ihastui talon korkeisiin ikkunoihin ja yli kolmimetriseen huonekorkeuteen.
– Valo tulee ylhäältä ja ulottuu huoneiden perille asti, työuransa arkkitehtinä tehnyt Mikko Knuuti ihastelee.
Mieltymystään valoon ja avaruuteen Knuutit ovat tehostaneet tekemällä lisää ikkunoita ja poistamalla sisätiloista turhia näköesteitä.
– Ruokasalin suuntaan eteisestä katsoen sahautin pois metrin verran hirsiseinän kulmaa. Sisääntulon näköala avartui sen jälkeen yhdeltä seisomalta seitsemään eri suuntaan, Mikko Knuuti kertoo.
Arkkitehdin ammattitermi ”optinen akseli” avautuu maallikolle paremmin peräkkäisten näkymien sarjana, jolloin yhdestä pisteestä on näkymä useamman tilan läpi. Se hivelee Mikko Knuutin ammatillista ja taiteellista silmää.
Lue myös
Kaakeliuunit lämmittävät
Rakennuksessa oli ja on edelleen 12 kaakeliuunia sekä keittiön puuliesi. Kaikki kaakeliuunit eivät ole tällä hetkellä käyttökuntoisia, mutta puunpolttoa isäntäväellä riittää maalämmön tueksi.
Kaakeliuuneihin ei ole koskettu, mutta vuosien saatossa Knuutit ovat tehneet muita muutoksia niin rakennuksen sisä- kuin ulkotiloihinkin.
– Emme ole yrittäneet mitään jugend-tyyliä säilyttää, sisäkalustus on saanut uudistua, Mikko Knuuti toteaa.
– Ikkunoita olemme lisänneet niin, että vähintään 10 prosenttia lattiapinta-alasta on nyt valoaukoitusta, jopa kattoikkunoiden avulla.
Ikkunaremontteja riittää jatkossakin. Knuutin työlistalla on lisäksi niin savuhormien sisäpintojen kuin rännienkin uusimisia.
– 30 vuotta ei ole riittänyt kaikkien rakennus- ja korjaustöiden tekemiseen, Mikko Knuuti naurahtaa.
Hän harmittelee, että nykyiset ulkomaalit eivät kestä entiseen tapaan. Ulkomaalaus on pian taas uusittava kolmannen kerran.
Huolellinen suunnittelu
Ennen taloon asettumista Mikko Knuutin arkkitehtiateljeessa Pirkkalassa tehtiin huolelliset, viisi kuukautta kestäneet remontointisuunnitelmat. Itse remontti kesti puoli vuotta, juhannuksesta jouluun.
Seiniä purettiin, yläkertaan tehtiin kaksi isoa kattoikkunaratkaisua, kaikki talon sähköt uusittiin, sisäverhouksia ja pintoja uusittiin, asennettiin koneellinen ilmanvaihto sekä rakennettiin uudet kosteat tilat.
– Se oli luomisen riemua ja ammattimiesten työtaitojen ihastelua, Mikko Knuuti muistelee.
– Rakennuslupaviranomaiset hyväksyivät muutokset, mutta museoihmiset eivät kaikesta pitäneet, Mikko Knuuti toteaa.
Lopputuloksen voi olettaa lopulta kelvanneen kaikille, sillä Knuutit saivat tehdystä työstä rakennusperintöpalkinnon vuonna 2017.
– Se oli kunniakirja ilman euroja.
Mahdollisuus hissiin
Viimeisimpänä Mikko Knuuti on rakentanut tuulikaapin ja ala-aulan välille uuden väliseinän, entiseen tyyliin.
– Nyt rakennukseen on mahdollista saada erilliset asunnot ylä- ja alakertaan. Tai tarpeen vaatiessa vaikka toimisto- tai ateljeetilat jompaankumpaan. Myös hissin rakentaminen on nyt mahdollista. Tulevat sukupolvet saavat päättää.
Ympäri maata ja maailmaa asuvat Knuutien lapset eivät ole tähän mennessä olleet halukkaita taloon asettumaan, joten mahdollinen hissin rakentaja jää vielä arvoitukseksi.
Pakomatka alkoi piilottelun jälkeen
Koska karkotuksen uhka oli ilmeinen, piilotti Svante Kurikka aikanaan evakkoperheen talon pihapiirin torppaan.
– He olisivat joutuneet Siperiaan, ellei Kurikka olisi heitä auttanut, Mirja Knuuti kertoo.
Otollisen hetken koittaessa ja nimismiehen sekä poliisin avustuksella perhe pääsi Ruotsiin ja sitä kautta Amerikkaan.
-Pakomatka tehtiin yötä myöten.
Mirja Knuuti iloitsee, että perheen poika on sittemmin käynyt Amerikasta asti vierailemassa evakkoaikaisen pakomatkansa piilopaikassa.
Pihapiirin torppa herätettiin henkiin
Talon pihapiirissä oleva torppa on kaavamääräyksellä suojeltu rakennus.
-Rakennus oli täysin laho välipohjaa myöten, Mikko Knuuti kertoo.
Hän muistelee tuota suurinta työurakkaansa.
– Arkkitehdistä tuli kirvesmies, kun oli ruvettava rakentamaan uutta vesikattoa ja runkoa.
Nyt valmiin seinän paksuus on yli puoli metriä.
-Vanha hirsiseinä on kahden uuden rankoseinän välissä. Rakennus on nyt herätetty uudelleen henkiin, Mikko Knuuti iloitsee.
Vanha navetta-lampola tontilta on purettu peruskivet maahan hautaamalla.
FAKTA:
- talon rakennutti Wilhelm Leonard Tanner ja se valmistui vuonna 1911
- talon toinen kerros valmistui vuotta myöhemmin
- Svante Kurikka osti talon 26.5.1923
- huonealaa 400 neliömetriä, koska kylmää ullakkoa otettiin mukaan 34 neliömetriä
- toiminut yksityisasuntona, puunjalostustehtaan konttorina ja juhlatilaisuuksien pitopaikkana
- Mirja Knuutin enon käytössä vuodesta 1922
- kaupungin omistuksessa seitsemän vuotta
- Knuutit ostivat tyhjillään olleen talon 1991 Alavuden kaupungilta
- Morsiuskartano-juhlapalvelutoiminta alkoi 1995 ja loppui 2006 Mirjan halutessa eläkeläiseksi
- Svante Kurikka asensi taloon aikoinaan öljylämmityksen, vuonna 2008 öljy vaihtui maalämpöön
Kaakeliuunit koristavat ja lämmittävät huoneita. Katso karusellin kuvat!
