Ensimmäisestä filmirullasta onnistui vain yksi kuva, vahingonlaukauksena tallentuneet omat kasvot
Tuo neljänkymmenen vuoden takainen ensikosketus kuvaamiseen, ja myyjän ilkeät kommentit, ovat jääneet hyvin Aimo Liuskan mieleen. Valokuvaus jäi, mutta palasi Liuskan elämään voimallisesti vuosikymmeniä myöhemmin.
Ensimmäisen valokuvauskokemuksensa jälkeen peräseinäjokelainen Aimo Liuska päätti, ettei enää ikinä ota kameraa käteen.
– Ei kannata, jos se on näin vaikeaa, Liuska muistelee.
Kunnes 30 vuoden kuluttua tapahtuneesta Liuska osti kameran joululahjaksi Marja-vaimolleen, jota valokuvaus oli alkanut innostaa.
– Kun vaimon into sitten loppui, ajattelin, että eihän kamera voi nurkassakaan lojua.
Liuska päätti osallistua parin päivän valokuvauskurssille.
– Siellä oli kaikilla monen tuhannen euron kamerat, minulla noin tuhannen euron Canon.
Kurssin lisäksi Liuska suuntasi Peräseinäjoen kirjastoon. Hän lainasi uusia ja taas uusia valokuvauksen oppikirjoja. Lisää tilattiin Seinäjoen kirjastosta.
Lue myös
Kamera itselle joululahjaksi
Oppi meni perille, ja Liuska huomasi, että onnistuneiden otosten esteenä alkoi olla vaatimaton kamera.
– Esimerkiksi suljinnopeutta ei ollut riittävästi, viivettä riitti, hän muistelee.
Piti alkaa uusia kalustoa, ensin Canon 650, sitten 6D…..objektiivejakin alkoi kertyä 600 millisestä makroon.
– Viimeisimmän, Canon 5DS:n ostin kuusi vuotta sitten. Se oli valtavan kallis. Ajattelin, että hankinko nyt liian kalliin joululahjan itselleni, Liuska nauraa.
Uusi idea heti edellisen perään
Valokuvaamisen Liuska aloitti maisemakuvauksella. Kohti muotokuvausta hän eteni kuvaamalla omaa lapinkoiraansa.
– Se sai aina poseerauksen jälkeen palkinnon.
Kuvauskohteen löydettyään Liuska alkaa välittömästi rakentaa sen ympärille ideaa. Ja heti sen jälkeen päässä pyörii jo seuraava idea.
– Maisemakohteista pitää käydä ottamassa kymmeniä kuvia, aamusta iltaan. Kaiken pitää naksahtaa kohdilleen. Kuva ei välttämättä synny yhden päivän aikana. Esimerkiksi ottamani laiturikuva on monen päivän työn tulos.
Tänä päivänä Liuskan kuvissa on aiheita laidasta laitaan.
– Meillä maakunnassa on paljon hyviä kuvauspaikkoja. Jalasjärvi on hyvin kuvauksellinen kesällä, niin myös Ylistaron Malkakoski, Virrat ja Soini. Saatan piipahtaa kuvausmatkalla myös Tampereella.
Aimo Liuskalla on tietokoneellaan vähän yli puoli miljoonaa ottamaansa valokuvaa.
Nyt opettelussa drone
Tulevaisuudessa Liuska toivoo pystyvänsä uusimaan kuvauskalustoansa, ainakin kertaalleen.
Viimeisin hankinta on drone. Parhaillaan on meneillään koulutusjakso, ja ensimmäiset testit on jo tehty, niin video- kuin valokuvauksessa. Alku tuntuu lupaavalta.
– Kyllä tämä työtä ja kokeiluja vaatii, jos meinaa pysyä huipulla. Ei voi vain mennä ja ottaa kuvan.
Hirvikuvan jälkeen olo oli kuin lottovoittajalla!
Vaimo oli koulutuspäivillä, kun Aimo Liuska päätti lähteä aamuvarhaisella nevalle kameran kanssa.
– Maisema oli neljän aikaan sumuinen, enkä ollut ikinä nähnyt sellaista kuuta, Liuska muistelee.
Sitten nevan reunasta ilmestyi seitsemän hirveä. Joukkoa johti iso sarvipää.
– Tuntuu kuin olisimme keskustelleet keskenämme. Että voisitteko kulkea jonossa, niin saisin kuvan.
Ja niin Liuska sai sellaisen kuvan, mistä ei ollut ikinä edes osannut haaveilla.
– Tuolloin mielessä pyörähti ajatus, että tämähän on helppoa, hän naurahtaa.
Valovoima oli kamerassa huono ja aamu suhteellisen hämärä.
– Piti osata valottaa, mutta kyllä kuvasta huomaa, että se ei ole ammattilaisen ottama. Kokemus oli sen sijaan mystinen.
Kalajärvi on erinomainen kuvauspaikka
Aimo Liuska on huomannut, että erityisesti naiset haluavat tuoda kuvauksiin omia ideoitaan. Mieluisimpia ovat Disney-tunnelmaiset kuvat.
– Yksi kuvattavista on näyttelijä, ja hahmon vaatteet ovat hänen äitinsä tekemiä.
Kuvien savut Liuska on ideoinut itse. Kalajärvi on osoittautunut hyväksi kuvausympäristöksi.
– Sinne haluaa moni.
Kuvausideoita Liuska ammentaa muiden muassa eri tapahtumista ympäri maakuntaa.
Sen sijaan työmatkoillaan Peräseinäjoelta Nurmoon Liuskalla ei ole kameraa matkassa.
– Töistä ei ole hyvä myöhästyä, hän perustelee.
Iso mies konttaa
Yhden päässään pyörivän kuvaushaaveen Aimo Liuska aikoo takuuvarmasti toteuttaa. Hän ostaa pienen lautan ja rakentaa sen päälle piilokojun. Sen jälkeen hän lähtee seilaamaan ja kuvaa ohilipuvaa maisemaa mahdollisine eläimineen vedenpinnasta käsin.
Käpytikan hän on jo saanut kuvan oton verran kurkkaamaan kaivertamaansa koloon. Syöttinä hän käytti pähkinöitä. Sen sijaan jaloissa pyörineet käärmeen poikaset pelästyttivät miestä sen verran, että kuva jäi ottamatta.
Kameraa Liuska liikuttaa kuvatessaan eri korkeuksilla. Yhdeltä ja samalta tasolta kuvaus ei kannata. Lähipiiri ja kyläläiset tietävät jo miksi iso mies konttaa.
