Too Sophisticated julkaisi ensimmäisen Like it or not -pitkäsoittonsa

Vuonna 1993 perustettu seinäjokelainen Too Sophisticated tunnetaan pitkän linjan katurockbändinä. Miehet ovat varmasti monelle tuttuja myös Seinäjoen katukuvasta, mutta tänään perehdymme erityisesti kitaristi Raisen ja basisti Vikin sielunelämään.

Too Sophisticated on juuri julkaissut ensimmäisen pitkäsoittonsa, mitä on lupa odottaa?

– Olemme soitelleet 90-luvun alusta ja sieltä asti on mietitty, että mitä me nyt oikein soitellaan. Vaikutteita on niin laajalta skaalalta, että on vaikea nimetä yksittäisiä esikuvia. Beatlesista Aerosmithiin? Olisiko se siinä, Raise vastaa.

– Tai ehkä enemmänkin Beatlesista Venomiin, Viki Rock täsmentää.

– Jossain levyarvostelussa kuvailtiin, että meidän musiikkimme on viemärinkatkuista katurockia. No, miten sen nyt ottaa. Ehkä olemmekin katurockbändi, mutta meillä on niin paljon muitakin vaikutteita. Varsinkin tällä uudella levyllämme, Raise kuvailee.

Palataan uuteen levyyn vielä myöhemmin, mutta tutustutaan ensin herroihin hieman paremmin.

Millainen musiikki rokkareiden kotona soi?

– Sex Pistols, Maho Neitsyt ja Lama on se mistä kaikki on lähtenyt itsellä liikenteeseen. Ja Mötörhed, Metallica, Iron Maiden sekä muut 1980-luvun veivaukset. Black Sabbath tietysti. Eikä kai ne mihinkään ole muuttuneet, samoja kuuntelen aina vaan silloin kun nyt musaa huvittaa ylipäätään kuunnella. Harvemmin. Mutta täytyy mainita myös sellainen bändi kuin Union Carpide Productions, se on sellainen, joka ehkä vaikuttaa nykyään, Viki sanoo.

– Minä olen periaatteessa tällainen kasarihevin lapsi. Kissit, Waspit ja Mötley Crüet, sieltä ne juuret tulee. Sen jälkeen kiinnostuin Beatlesista ja muusta vanhemmasta rockista, sitten mukaan tuli punkkia ja koko pop-rockmusiikin saralta vähän kaikkea, Raise kuvailee.

– Tyylin kun olen käynyt sun luona, niin olen saanut kuulla kaikenlaista rocknrollia ja kun sä olet käynyt mun luona, niin olet saanut kuulla kaikenlaista punkinälämölöä, Viki komppaa.

No suunnilleen näin, Raise nauraa.

Mitäs sitten nykyään?

– Tänään tätä haastattelua odotellessani kuuntelin Kissin levyn, Waspia, Scorpionsia ja Eppu Normaalia. Mullla soi musiikki jatkuvasti himassa, se on vähän sellaista taustajuttua, Raise kertoo.

Mikä on viimeisin levyhankintasi?

– Sami Yaffan levyn ostin viimeksi, Raise kertoo.

– No millaista oli? Viki kysyy.

– Ajattelin että nyt tulee jotain maailmanmusiikkia, mutta se oli oikeastaan aika rockia. Tuli ehkä joku Clash mieleen, Raise analysoi.

Raise your hands to rock

Onko taiteilijanimienne taustalla jotain tarinaa?

– Raise-nimitys tarttui rotsiin joskus teini-iässä ja sillä nimellähän minua on sitten aina kutsuttu. Mötley Crüella on biisi nimeltä Raise your hands to rock ja joku luokkakaveri siitä sitten keksi Raisen.

Viki on oikealtakin nimeltään Viki, mutta mistä lisänimi Viki Rock?

– Rock-liite nimen perään tuli aikoinaan ihan vitsillä, oli Iggy Pop, niin Viki Rock ikään kuin rimmasi sille, Viki selittää.

Muut yhtyeen alkuperäisjäsenet ja kantavat voimat ovat S. Sunrise sekä Mike De Light.

Minkä ikäisenä päätitte, että alatte rocktähdiksi?

– Entä jos synnyimme rock-tähdiksi? Eikö se ole aika yleistä meidän ikäisillemme kavereille, että kaikilla on ollut jonkinlaista bändiviritystä. Jotkut jaksavat vain vähän pitempään, Raise sanoo.

Bändi syntyi lapsuudenkavereiden kesken.

– Juffe ja Raise ovat tunteneet lapsuudesta vanhan Kärjen puolella ja minä ja Mike uuden Kärjen puolella. Ja kun Mike muutti Ruotsista Suomeen 11-vuotiaana, hän päätyi samalle luokalle Juffen ja Raisen kanssa, Viki selittää ystävyyssuhteiden syntyä.

– Pyörimme siis enemmän tai vähemmän samoissa porukoissa koko nuoruutemme ja kun olin 16-vuotias nämä sankarit saivat päähänsä, että sinä alat soittamaan meillä nyt bassoa. Siihen asti olin soittanut rumpuja punkrockbändi H.I.V.:ssä, Viki jatkaa.

Mistä saitte ensimmäiset soittimenne?

– Isä toi neuvostoliittolaisen akustisen kitaran Sozista ollessani 12-vuotias, Viki kertoo.

Raisen oppi on alun perin peräisin Kemun kitaransoittotunneilta.

– Kävin alkuun yhden talven kitaratunneilla. Se oli ihan hyvä. Tai itseasiassa se oli aivan helvetin hyvä. Jos joku nuori haluaa opetella jotain instrumentteja, niin kyllä sitä varten kannattaa käydä ihan tunneillakin, 13-14 -vuotiaana kitaransoiton opiskelun aloittanut Raise sanoo.

Reilut 30 vuotta yhdessä soittaneelle rock-bändille on melko poikkeuksellista, että rumpalia lukuun ottamatta kokoonpano on pysynyt samana alkuajoista asti.

– Rumpalin paikka meillä on vaihdellut, mutta muuten pakka on pysynyt kasassa. Alkuperäisen rumpalimme Juffen jälkeen puikoissa on ollut välillä Kossu, sitten taas Juffe, ja taas Kossu. Nyt viimeisimpänä Remmu, Raise selventää.

Bändillä on pitkä historia, kuinka olette onnistuneet pysymään väleissä?

– No se on hyvä kysymys, ollemme miettineet sitä kyllä itsekin, Raise kommentoi.

– Ollaanko me aina edes pysytty väleissä? Viki kysyy.

– No se on vähän niin ja näin, Raise vastaa.

Pienen hajuraon pitäminen on auttanut.

– Voisi sanoa niin, että ennen vanhaan olimme melkein koko ajan tekemisissä, mutta nykyisin näemme harvakseltaan. Se auttaa siihen, että treenikämpällä on kiva nähdä. Tiiviistä melkein jokapäiväisestä yhdessäolosta ollaan siirrytty siihen, että nähdään silloin kun kaikille sopii ja huvittaa ja pidetään sitten hauskaa. Ei ala jutut ja naamat liikaa ärsyttämään, Viki kiteyttää.

Millaista on olla rock-muusikko Seinäjoella, kuinka suvaitsevaisia täällä ollaan?

– Viimeksi pari viikkoa sitten kun kävelin yöllä baarista kotiin päin, viereen tuli nuorisolauma homottelemaan. Mitähän tähän nyt siis sanoisi, ehkä nykyisin on jo vähän suvaitsevaisempaa, mutta paino on sanalla ehkä, Raise sanoo.

– Sanaharkkoja tulee kuitenkin vähemmän kuin yhdeksänkymmentäluvulla.

Miten Suomen musaskene on muuttunut?

– Eiköhän tuo ole muuttunut, varsinkin jos puhutaan nuorisomusasta. Yksi päivä kuuntelin radiosta YleX:ää, eihän siellä tullut muuta kuin jotain räppiä. Silloin ”kun minä olin nuori”, näin kliseisesti sanottuna, sieltä tuli rokkia, että onhan se nyt siinä mielessä muuttunut, Raise toteaa.

Rokkikeikatkin ovat vähentyneet oleellisesti.

– 1990-luvulla keikkoja onnistui saamaan lamasta huolimatta jatkuvasti. Mehän soitimme joka ikisessä pikkukylänkin kuppilassa. Nykyisin keikkojen saaminen rokkibändeille on paljon vaikeampaa, Raise jatkaa.

– 1996-1998 kun bändi oli kovassa tikissä teimme tosiaan aktiivisesti keikkaa. Niihin aikoihin baarin pitäjä saattoikin sanoa vain, että siirtäkää se biljaripöytä sivuun ja soittakaa siinä. Olen miettinyt, että onkohan sellaisia paikkoja edes olemassa enää, varsinkaan tämän koronan jälkeen, Viki miettii.

Lue myös

Tapahtumat ja matkailu

Korvat ovat höröllä, kun puhe Ronja ryövärintyttärestä alkaa

Terveys ja hyvä elämä

Lista vapaaehtoistöistä tai luottamustoimista ei taida olla vieläkään valmis

Terveys ja hyvä elämä

Uudelle uralle on monta mahdollisuutta

Sitko-Femma tunnustuksena pitkästä elämäntyöstä rockin saralla

Too Sophisticated palkittiin Sitko-Femma elämäntyöpalkinnolla vuoden 2020 Femmagaalassa. Sitko-Femma myönnetään elämäntyöpalkintona ihmisille, jotka eivät ole luovuttaneet. Seinäjokelainen Too Sophisticated -rock-yhtye on kulkenut omaa tietänsä jo yli 25 vuotta, palkitsemisraadista kerrottiin.

– Sitko-Femma oli hieno tunnustus, vaikka sen mainosarvo meni vähän hukkaan, kun korona jylläsi eikä keikoille voinut lähteä, Raise lisää.

– Menikö siinä nyt mikään mainosarvo, ei sitä ole kukaan ottanut pois. Siellä se on treenikämpän seinällä. Onhan se hienoa, että on saanut julkisen tunnustuksen elämäntyöstä, Viki haastaa.

Matkan varrelle on mahtunut monenlaisia sattumuksia.

– Kerran olimme buukanneet keikan Rovaniemelle mutta se oli sitten jotenkin päässyt unohtumaan. Luin kirjastossa kaikessa rauhassa Rumba-lehteä ja katsoin keikkakalenteria. Niin siellähän oli, että Rovaniemellä tänään Too Sophisticated. Kello oli silloin jotain viisi iltapäivällä. Eihän silloin ollut edes mitään kännyköitä, ainakaan tavallisilla ihmisillä, niin piti lähteä soittamaan jostain kolikkopuhelimesta, että sori emme nyt pääse, Raise muistelee.

Miten tärkeää rock-tähden imagolle on ulkonäkö?

– Kun on näyttänyt samanlaiselta tyypiltä kolmekymmentä vuotta, niin vaikea sanoa, Viki toteaa.

– Sanotaanko nyt näin, että ei me olla mitään imagoa ikinä mietitty, Raise jatkaa.

– Ainakaan ulkonäöllisesti, Viki kiteyttää.

– Ehkä nyt se, että vähän pitää miettiä, ettei me nyt mihinkään lavalle verkkarit jalassa mennä. Tosin en mene kyllä minnekään muuallekaan, Raise toteaa.

Onko teillä tavallisia ammatteja vai onko rock-tähteys kokopäiväistä työtä?

– Huvittaisi valehdella, mutta kyllä sitä päivätöissä pitää käydä. Harva ihminen Suomessa tai maailmallakaan rokilla elää, kyllä se elanto pitää muilla keinoin hankkia kuin soittamalla, Raise sanoo.

– Ehkä tuollaiset cover- tai bilebändit elävät, jotka menevät yleisölle kuin yleisölle, Viki miettii.

Ulkomaille asti keikat eivät ole vielä ulottuneet.

– Ei olla vielä oltu, kyllä se on mulla ainakin sellainen haave ollut. Tai on vieläkin, eihän tässä nyt missään haudassa vielä olla, Raise sanoo.

– Mutta ei se mikään itseisarvo ole, jos joku pyytää ja maksaa matkat niin miksi ei. Sama se on, soitanko Amsterdamissa vai Laihialla, Viki jatkaa.

Kaksi viidesosaa bändistä, eli Viki Rock ja Raise edustamassa Too Sophisticated yhtyettä Rytmikorjaamolla Seinäjoella.

Levynteko kesti yli kaksi vuotta

Too Sophisticated on juuri julkaissut kaikkien aikojen ensimmäisen pitkäsoittolevynsä. Vaikka bändillä oli yhteistä treeniä takana jo 30 vuotta, levyntekoprosessi ei ollut niin sulavalinjainen kuin olisi saattanut kuvitella.

– Eikö siitä ole aika tarkkaan kaksi vuotta, kun sanoit, että nyt äijät aletaan treenaamaan levyä varten, Viki kysyy.

– Enemmänkin, levyntekoprosessi aloitettiin jo vuonna 2018. Sitten rumpali vaihtui ja olimme hetken ilman rumpalia, Raise vastaa.

Uusi rumpali Remmu esiintyi rocknäytelmä Mental Smackissä.

– Kyllä me toki tiedettiin toisemme jo aikaisemmin, mutta Rytmikorjaamon esityksen jälkeen menin sitten kysymään häneltä, miten olisi. Remmu vastasi heti, että totta kai, Raise kertoo.

Muutamien treenien jälkeen Raise buukkasi studion.

– Yritin kysyä, että eikö nyt pitäisi vähän treenata vielä, mutta Raise sanoi, että jos ei levyä tehdä nyt niin sitä ei todennäköisesti tehdä ikinä ja sitten kiikkustuolissa vain ihmetellään, Viki kertaa.

-Tammikuun 2020 alkupäivinä menimme sitten Karkkilaan Bakers-studiolle. Samoihin aikoihin voitimme Femma-palkinnon ja tuli fiilis, että tämähän alkaa näyttää hyvältä, Raise muistelee.

Sitten tuli takapakkia. Laulaja S. Sunriselta meni ääni ja loput laulut jäivät laulamatta.

– Siinä tuli taas uusi odottelujakso, ennen kuin levynteko nytkähti eteenpäin, Raise summaa.

Like it or not

Like it or not -kiekko näki kuitenkin päivänvalon syksyllä 2021. Aluksi uunista ulos saatiin cd, vinyyli on luvassa ensi vuoden puolella.

Pitkään odotettu pitkäsoitto kokoaa koko Too Sophisticatedin tuotannon hienosti yksiin kansiin. Vanhin levylle päätynyt kappale Restless Soul syntyi jo 1990-luvun puolivälissä.

Levyn nimibiisi ja E.I.A. lähestyvät punkkia. Mitä muuta levyltä voidaan odottaa?

– Tyyliä on vaikea määritellä, sillä siellä on niin paljon. Katurokcia, tai enemmänkin katupunkrockia tosiaan nuo pari biisiä, mutta sitten siellä on Black Sabbath ja Led Zeppelin tyylistä vanhaa heviä ja melkein poppia pari biisiä. Ja voi siellä souliakin olla mukana, Raise luonnehtii.

Lempibiisiään Raise ei osaa nimetä, mutta Viki nostaa esiin yhden.

-En tiedä onko se musiikillisesti mikään lempibiisi, mutta Lipstick Kiss of the Death on itse säveltämäni ja sanoittamani biisi ja samalla se on ensimmäinen oma tekemäni kappale, joka on julkaistu. Se on ainut järkevä asia, jonka olen saanut elämässäni tähän mennessä aikaiseksi. Se tuntuu hienolta, Viki päättää.